3. osa - Järkeä vailla

"Siis sä et vaan voi antaa noin helpolla anteeks tommosta käytöstä. Se jätkä on menettämässä oikeesti otteen koko elämäänsä ja se on aivan riippuvainen susta. Ja se manipuloi sua ihan selkeesti!" Morgan yritti selittää ystävälleen tunteita, joita tämän seurustelukumppani oli hänessä herättänyt.

"Sä oot upee nainen, sä ansaitset vain parasta!" Morgan huudahti ja sai Annien hymyilemään.

"Camron on parasta mulle, se nyt vaan on vähän mustasukkainen, meillä on kaikki hyvin", Annie sanoi ja mietti hiljaa mielessään: mitähän Morgan sanoo, jos aavistukseni osuu oikeaan.

"Käytä päätäsi, nainen!" punatukka sanoi koputtaen sormella otsaansa.

"Niinhän mä käytänkin. Mä rakastan Camronia, mulla on hyvä olla sen kanssa. Ja se rakastaa mua", Annie mumisi hieman hämillään parhaan ystävänsä selkeästä inhosta poikaystäväänsä kohtaan, "mä toivon, että me perustettaisiin oikeesti perhe. Ja että se viimein kosisi. Mä olen odottanut sitä jo kauan."

"Et sä voi olla tosissasi", Morgan kivahti tylysti ja harppoi ulos koko asunnosta. Annie näki hänet seuraavan kerran vasta seuraavana iltana. Hänestä oli hieman outoa, että Morgan oli kaiket yöt poissa kotoa ja nukkui päivät omassa huoneessaan. Nainen oli sanonut keikkailevansa eri yökerhoissa baarimikkona, mutta jotenkin se ei kuulostanut Annien mielestä totuudelta.

**

Seuraavana aamuna Annien oli pakko tehdä raskaustesti. Hän oli aivan varma tuloksesta jo ennen kuin se kiduttava kolme minuuttia oli ohitse. Ja niinhän se oli, hän odotti lasta. Hän hymyili ja painoi kätensä pienelle vatsakummulleen. Hän ja Camron saisivat pienen ihmeen. Mikään maailmassa ei voisi sumentaa hänen onneaan, ei edes Morganin tylyt sanat edelliseltä illalta.

**

Töiden jälkeen Annie tapasi rappukäytävästä hieman eksyksissä olevan isänsä. Fredrik Oliver oli hieman hullun tiedemiehen tapainen sim, eikä tuntenut oloaan vieraissa ympäristöissä kotoisaksi. Nyt hän oli kuitenkin tullut varta vasten tapaamaan tytärtään San Myshunoon asti, sillä mies oli saanut hieman ikävän tunteen rintaansa.

"Hei isi, ihana nähdä!" Annie sanoi ja heittäytyi isänsä halaukseen.

"Hei prinsessa, mukava nähdä, että voit hyvin", Fredrik sanoi ja rutisti oikein kunnolla ainoaa tytärtään. Hänen oli ollut vaikea sulattaa, ettei hänen lempilapsensa ottaisi perinnöksi heidän kotitaloaan ja hän oli samalla kertaa menettänyt toiveen tyttärensä lapsista. Hänestä tuntui, ettei hän tuntenut enää Annieta lainkaan. Tämän hurahdus maalaamiseen oli tullut hänelle lievänä shokkina, sillä hän oli vanhanaikainen mies, jonka mielestä taiteella ei elantoa saisi.

"Isi, mun on pakko kertoa sulle heti! Sä olet ensimmäinen, joka saa tietää. Mä odotan lasta!" Annie kertoi ja oli tikahtua onneensa. Hän tiesi tekevänsä isänsä onnelliseksi tällä asialla, ja se teki hänen omasta onnestaan vain tuplaten parempaa.

"Mutta Annie, ethän sinä ole edes kihloissa sen miehen kanssa!" Fredrik huudahti ensin, mutta tokeni nopeasti nähdessään tyttärensä ilmeen venähtävän.

"Isi..." Annie sanoi loukkaantuneena.

"Tiedän, että sinusta tulee hyvä äiti, prinsessa. Anteeksi reaktioni, vanhan miehen pinttyneet ajatukset. Mutta kultaseni, miksi sinä kiirehdit?" Fredrik sanoi ja veti tyttärensä halaukseen, "onneksi olkoon nyt kumminkin, olen onnellinen puolestasi."

"Se oli vähän niin kuin vahinko, en tiedä oikein itsekkään kuinka tässä näin kävi", Annie selitti, "olen pahoillani, isi, jos tuotin pettymyksen."

"Prinsessa, sinä et ikinä tuota minulle pettymystä."

**

Isänsä vierailun jälkeen Annie ja Camron alkoivat katsella televisiosta tulevaa elokuvaa. Tai no, eivätpä he paljon sitä katselleet, sillä Camron oli kuin takiainen kiinni Anniessa. Mies oli ollut taas koko päivän kuin tulisilla hiilillä, kun ei ollut voinut olla rakkaansa seurassa. Tämä tunne alkoi ajaa häntä hitaasti, mutta varmasti hulluuteen. Hän vain tahtoi olla Annien kanssa, kaiken aikaa.

Annie nautti hellistä kosketuksista, katseista ja sanoista täydestä sydämestään. Hän tunsi niin suurta onnea ja yritti keksiä, missä kohtaa olisi sopiva hetki kertoa tulevalle isälle hänen jälkikasvustaan.

"Sähän tiedät, että mä haluan aina olla sun kanssa", Annie aloitti, "ja mä haluan perustaa sun kanssa perheen, jos sä vaan haluat sitä myös."

"Annie, me ollaan vielä nuoria, mä rakastan sua, mutta en mä tiedä olenko mä valmis isäksi."

"No, se sun on selvitettävä pian, sillä mä odotan lasta."

"Oikeesti?!"

"Oikeesti."

"Mutta mehän ollaan käytetty ehkäisyä!"

"Joskus näin vaan käy... Mitä mieltä sä oikein olet?"

"Mua pelottaa, mutta kulta... Me saadaan lapsi!"

Kun Camron meni nukkumaan, Annie siirtyi parvekkeelle maalaamaan. Hän oli vain niin onnensa kukkuloilla. Camronkin alkujärkytyksen jälkeen ottaisi osaa hänen onneensa paremmin ja tukisi häntä varmasti tässä raskaudessa ja unohtaisi lapsen myötä typerät mustasukkaisuuskohtauksensa. Lapsihan todistaisi miehelle, että hän oli tässä jäädäkseen, mikään ei estäisi heidän onneaan.

**

Morgan kampesi itsensä ylös sängystä juuri ennen kuin Annie oli menossa nukkumaan itse. Morgan kertoili jännittävää elokuvanjuonta vaaleaverikölle, joka ei olisi malttanut kuunnella koko tarinaa, vaan halusi kertoa mitä pikimmiten parhaalle ystävälleen raskaudestaan.

"Mor, mä saan lapsen!"

"Et ole tosissas."

"Joo!"

"Ei helvetti sun kanssas, sä oot ihan järkeä vailla."

"Mor... Mä olen onnellinen."

"Ja mä tuen sua aina, tapahtu mitä tapahtu. Musta tää ei vaan ole oikea aika."

Naiset päättivät ottaa selfien muistaakseen hetken, kun he olivat molemmat vielä nuoria ja vapaita kaikista kahleista. 

Työpäivän jälkeen Annie huokaili tyytyväisenä rappukäytävässä, ennen kuin hän siirtyisi sisälle kotiinsa. Kauaa he eivät voisi asua enää tässä talossa, ja aika Morganin kämppiksenä alkoi valua loppuun. Annie oli rakastanut elämäänsä kaupungissa poikaystävänsä ja parhaan ystävänsä kanssa, mutta nyt oli aika muutokselle, vaikkakaan hän ei vielä tiennyt millaiselle. Hän painoi kätensä valtavaksi paisuneelle vatsalleen, ja oli tyytyväinen neuvolan sanoihin, että siellä tosiaan oli vain yksi lapsi, eikä kolmosia, niin kuin hänen veljensä vaimon tapauksessa.

Morgan saapui yöllä kotiin aivan erilaisissa tunnelmissa. Hän oli saanut jälleen ylennyksen, mutta se ei riemastuttanut häntä. Hän ei tiennyt, kuinka kauan jaksaisi tätä kaksoiselämää, tai eihän hänellä melkeinpä ollut mitään muuta elämää kuin työnsä rikollisena. Hän ei ollut kertonut Annielle edes miehestä, jonka oli tavannyt Lystiä ja kujeita -festareilla, ja jonka kanssa hän oli käynyt syömässä ja heillä oli flirtti lentänyt oikein kunnolla. Hän oli kokenut ensisuudelmansa tämän miehen kanssa ja hän oli alkanut miettiä miestä usein. Mitä hän voisi tehdä? Ja keneltä kysyä apua?

**

Sellaista tällä kertaa! Annien raskaus oli tosiaan täysin mahdollinen, mutta ei suunniteltu. Mulla on asennettuna MC command centerin risky woohoo ja se teki taikansa. :D Tähän alkaa rakentua pikkuhiljaa juonikuvioitakin ihan pelin itsensä tekeminä! Mulla meni koko tää viikko häähumussa, kun päädyin torstaina sanomaan tahdon, niin sillä vasta nyt uutta osaa. Toivottavasti pidätte!