29. osa - Saat viedä mut pois

Lähdetään selittelylinjalle: mulla meni hermo mun mods kansioon, poistin kaiken. Oon tässä pari päivää lataillut asioita uudelleen ja uusia juttuja. Päätin myös palata maxis matchiin samalla, kun meni hermo myös siihen, että kaikkien hiusvärit oli kokoajan sekaisin. Samalla päätin myös pistää Oliverit uuteen tallennukseen, kun vanha oli niin sekava.

Ja pahoittelen kovasti taukoa, on ollut niin paljon muuta meneillään ja taistelen tällä hetkellä mielenterveyteni kanssa suoraan sanottuna, joten seuraavaankin osaan voi mennä aikaa, ennen kuin saan innon kirjoittaa ja pelata jälleen.

Tässä kohtaa tarinaa hypätään iso aikahyppy eteenpäin, ihan vaan, että pysytään loogisempana ja te, rakkaat lukijat, pysytte kärryillä ehkä paremmin kun kaikki on kuitenkin erilaista. Eli tässä se tulee, Oliverit n. 10 vuotta myöhemmin:

**

Oli viimein sen onnellisen päivän aika, kun Jada ja Cedrik saisivat toisensa virallisesti omikseen. He olivat lykänneet ja lykänneet tätä päivää lasten syntymisen ja Beatrixin sairastumisen vuoksi, mutta viimein!

"Nyt se on menoa!" Jada kuiskasi Cedrikin korvaan juuri ennen h-hetkeä. Cedrikiä nauratti, hän oli niin onnellinen kaikesta elämässään. Lapsistaan, Jadasta, tulevaisuudesta.

"Kaunokaiseni", Cedrik sanoi ja sai Jadan jalat veteliksi.

"Mä lupaan rakastaa sua aina ja ikuisesti, sä olet mun kaikkeni, mun elämäni. Sä olet syy herätä ja mä rakastan joka ikistä iltaa, jona saan nukahtaa sun viereen. Ja viimein, viimein sä olet mun vaimoni."

"Rakas", Jada sanoi koruttomasti ja kohotti kätensä, johon Cedrik oli vain sekuntia aiemmin asettanut vihkisormuksen.

"Vau."

**

Hääjuhlaan oli kutsuttu koko perhe puolisoineen. Jada vitsaili Callielle, että tämä olisi seuraava. Dorian, ensimmäinen kolmosista, kuunteli keskustelua oudoksuen koko naimisiinmenoa. Hän ei ainakaan ikinä hankkisi tyttöystävääkään, hyi olkoon.

Paikalla oli paikallinen pianisti soittamassa koko juhlien ajan.

Charlie oli vaihtanut hiustensa värin takaisin omaansa. Hän oli myös hillinnyt itseään pukeutumisessa ja meikeissä hieman aikuistuttuaan. Hääjuhlaankin hän oli huomaamattaan lähtenyt kokonaan meikittä. Hän syytti tästä Salvadoria ja heidän pientä tytärtään, jonka valmiiksi laittamiseen oli mennyt niin kauan.

Dharma oli erityisesti Dominikin suosikki, ja vastaavasti poika oli Dharman suosikki. Teinillä oli aina aikaa leikkiä pienen serkkunsa kanssa, vaikka vanhempiensa häissä.

Cedrik keskusteli mieluusti Derrickin kanssa. Poika oli hyvin samantyyppinen kuin hän itse ja Cedrik halusi kannustaa siskonpoikaansa mahdollisimman paljon.

Pieni Dahlia vain kuunteli ihmeissään keskustelua vanhempien simien kesken.

**

Kotona Dominik oli kunnostautunut pianonsoitossa, mumminsa kannustettua häntä aina tarttumaan soittimiin pienempänä. Poika oli melko taitava pimputtelemaankin, hän oli suorastaan luonnonlahjakkuus.

Dorian sitä vastoin oli kiinnostunut tieteestä. Hän oli varma, että hänen luonteellaan hänestä tulisi suuri ja mahtava hullu tiedemies isona.

Desire oli taas sosiaalista ja erittäin puheliasta sorttia. Tyttö pajatti taukoamatta ja oli hänen kuultu puhuvan jopa unissaan. Minkäs sille mahtaa, jos on paljon asiaa, tyttö itse ajatteli.

Viimeinen kolmosista, Daniel, oli isänsä kaltaisin. Hän oli aktiivinen ja urheilullinen, tykkäsi mennä pää edellä joka paikkaan. Daniel haaveili, että hänestä tulisi vielä ammattiurheilija.

**

Beatrixilla oli todettu dementia jo monta vuotta sitten. Hän oli sen vuoksi muuttanut vanhainkotiin hyvin varhain vanhuudestaan. Hänen viikkonsa kohokohta oli siltikin aina kun joku hänen lapsista perheineen tuli käymään häntä katsomassa.

Vanhainkodissa, oikealla lääkityksellä ja valvonnalla, Beatrix oli saanut itseään hieman parempaan kuntoon. Hän ei enää näyttänyt kuihtuneelta ja hennolta, vaan oli saanut vanhoja voimiaan takaisin jonkin verran. Cedrik, Callie ja Charlie olivat erityisen mielissään äitinsä paremmasta voinnista.

Etenkin Dorian oli mumminsa lellikki. Heillä oli todella hyvä suhde ja Dorian rakasti vierailuja mumminsa luona. Hän kävi välillä vain yksinkin viikolla tapaamassa vanhuksia vanhainkodilla ja teki siellä läksynsä vanhusten avustamana.

"Derrick, miten sinun koulusi?"

"Mummi, mun nimi on Dominik."

"Dom... Tietenkin. Miten sinä oletkin noin iso?"

"Voi mummi."

Vanhainkodilla oli sekalainen sakki muitakin asukkeja. Erityisen tärkeä vanhuksille oli päivällä televisiosta tuleva Mäyrä -dekkari.

"Mummi, milloin sinä tulet kotiin?" Daniel kysyi halatessaan vierailun lopuksi isoäitiään.

"Minä tulen viikonlopuksi teille, mutta mummin koti on nykyään täällä."

"Miksi?"

"Daniel, kyllähän sinä tiedät, että mummisi tarvitsee hoitoa ja on siksi täällä", Cedrik puuttui puheeseen. Hänen oli vaikea hyväksyä lastensa syyllistävän tarkoittamattaan äitiään.

"Miksei äiti voi hoitaa mummia?"

"Åidilläsi on poika-kulta omakin elämä. Sitä paitsi, minä viihdyn täällä", Beatrix sanoi ja rutisti pojanpoikaansa tiukasti kylkeensä.

**

No niin, viime osan cliffhanger oli tosiaan se, että kolmosethan sieltä putkahti maailmaan. Beatrixin sairaus oli hyvin todellinen mulle pelissä, sillä vanhukseksi tultuaan tämän saattoi löytää keskellä yötä harhailemasta pihalla todella likaisena, vaikka juuri oli käynyt pesulla. Vanhainkoti modi on ihan loistava ainakin tarinankerronnan kannalta!

28. osa - Äiti, minä päätän

Callie oli kaikessa hiljaisuudessa saanut tyttären, Dahlian. Hänellä riitti työnsarkaa kahdessa pienessä lapsessa, eikä heillä nyt varsinaisesti ollut kauheasti rahaa. Denis kävi kyllä töissä, mutta ilman koulutusta, palkka oli huono.

Denis kyllä auttoi, varsinkin Derrickin kanssa, jonka vauva-ikä häneltä oli jäänyt väliin. Mies oli korjannut asiaa olemalla mahdollisimman paljon läsnä poikansa elämässä ollessaan kotona.

**

Cedrik oli alkanut huolestua kovasti äitinsä vuoksi. Tämä oli laihtunut, kuihtunut suorastaan, mutta ei ollut suostunut menemään lääkäriin asian vuoksi. Cedrikiä vaivasi, että mikä äidillään oli vikana. Hän ei vain keksinyt, miten voisi auttaa.

Beatrix kuitenkin söi heidän edessään ihan normaalisti, eikä vaikuttanut oikeastaan masentuneeltakaan. Tokihan hän paneutui kovasti töihinsä ja viulunsoittoon, ja tietenkin Dominikin hoitoon, mutta oli kuitenkin jollain tavalla suorastaan poissaoleva ja huono muistinen.

"Trixie, tiedäthän sä, että meille on tulossa toinen lapsi?"

"Mä aavistelin jotain, kyllä", vanha nainen vastasi, mutta mitään reaktiota ei oikeastaan tullut.

Cedrik oli entistä huolestuneempi.

**

Oli Dominikin aika kasvaa taaperoksi! Jostain syystä tästä pienestä, hyvin itsenäisestä pojasta, tuli blondi. Edellinen vaaleaverikkö oli Annie, joten pari sukupolvea on hypitty yli tästä geenistä.

Cedrik opetti innoissaan pojalleen tarvittavia taitoja. Hän halusi, että poika olisi mahdollisimman hyväkäytöksinen kun hänen pikkuveljensä tai -siskonsa syntyisi.

Dominik oli onneksi nopea oppimaan ja tykkäsi leikkiä palikoilla ja tabletillaan, tosin isänsä seuraa hän ei niin arvostanut.

"MINÄ HALUAN ITSE!!" poika sai kiukkukohtauksia kun Cedrik neuvoi liikaa.

**

"Beatrix, mitä jos istuisit tuohon pöydän ääreen, Cedrik haluaa puhua sulle", Jada sanoi vanhalle naiselle, joka rupatteli mukavia Dominikille.

"Kuules nyt, äiti! Sun on mentävä lääkäriin, sillä sulla on selkeästi jokin vialla!"

"Ei minua mikään vaivaa, älä hupsi", Beatrix sanoi ja yritti hymyillä. Oikeasti häntä pelotti suuresti, hän oli kokenut niin paljon muistikatkoja, eikä tiennyt mitä tulisi vielä tapahtumaan. Hän oli laihtunutkin todella hurjasti, eikä ollut enää ollenkaan voimissaan.

"Ei, minä olen perheen pää nyt, ja minä sanon, että sinun on mentävä lääkäriin!"

"Hyvä on... Minä menen."

"Kiitos."

**

Cedrik luki joka ilta Domin uneen, se oli oikeastaan ainoa asia, missä poikaa sai auttaa. Cedrik teki tämän oikein mielellään.

**

Jada oli todella suuri ja tunsi itsensä kuin rantautuneeksi valaaksi. Hän ei halunnut pelehtiä Cedrikin kanssa, vaikka Cedrik vannoi, että nainen oli houkuttava ja kaunis edelleen, mahasta huolimatta. Jada kuitenkin kieltäytyi kaikista ehdotuksista.

Kirjoittaja toivoi vain, että sieltä ei tulisi TAAS kaksosia.

**

Jotain oli pahasti vialla, ja Cedrik oli täydessä paniikissa sairaalan pihalla. Oli aivan liian aikaista vauvan syntyä, ja Jadalla oli outoja kipuja.

Lääkäri, Matt, katseli huolissaan näyttöä, joka näytti, mitä Jadan sisällä tapahtuikaan.

Jada oli seota pelosta. Hänen pieni vauvansa ei voisi menehtyä, ei nyt, kun Beatrixillakin oli vaikeaa muutenkin. Ei nyt, kun heidän piti mennä naimisiin.

"Jada, Cedrik, täällä näkyy jotain vakavaa. Minä en tiedä, miten tätä ei ole huomattu aiemmin ja tämä tulee varmasti olemaan shokki."

Jadan sydän jätti yhden lyönnin väliin ja hän katsoi kyynelehtien Cedrikiin. Mies kumartui hänen päänsä luo ja silitti naisen hiuksia.

"Kerro, Matt, mitä siellä näkyy?"

**

Jätetäänpäs tää osa cliffhangeriin. :D Arvaatteko mitä tapahtuu? ;)

27. osa - Tahdotko mut tosiaan?

Pieni Dominik oli Beatrixin uusi lellikki. Vanha nainen rakasti lapsenlapsiaan, mutta ei enää voinut kaiken aikaa hoitaa Derrickiä, sillä tämä oli tietenkin muuttanut Callien mukana pois kotoa. Ja olihan tyttö vielä hankkiutunut uudelleen raskaaksikin! Beatrix ajatteli hieman kauhulla todella nuoria vanhempia, joita Callie ja Denis olivat.

**

Uusi vuosi vaihtui rauhallisesti perheen kesken. Charlie oli muuttanut tyyliään hieman ja alkanut pitää hiuksiaan auki. Ne olivatkin kasvaneet todella pitkiksi ihan huomaamatta.

Oli vähän höyryävää tunnelmaakin vuodenvaihdoksessa, sillä Charlize ja Salvador pelehtivät ensi kertaa. 

**

Charlizen muutettua pois, kokkausvastuu siirtyi Jadalle, joka oli ihan onneton keittiössä. Cedrik ja Beatrix söivät silti kaiken, mitä nainen kokkasi heille ja vakuuttelivat sen olevan herkullista, vaikka maistoihan Jada-parka itsekin, että ruuat maistuivat joko oudoilta, palaneilta tai muuten vain huonoilta.

**

Dominikin syntymä ei vähentänyt Cedrikin rakkautta Jadaan, päinvastoin, heidän suhteensa oikein kukoisti. Joka hetkessä he syleilivät toisiaan ja antoivat huomaamattomia suudelmia toisilleen, kuin tottumuksesta ja tavasta vain huomioida toinen arjessa pienen vauvan kanssa.

Eräänä päivänä sitten käytiin seuraavanlainen keskustelu.

"Rakas, mitä jos mä veisin sut ulos syömään, johonkin hienoon ravintolaan?"

"Miksi me mentäis hienoon ravintolaan? Ja kuka vahtii Dominikia, mä epäilen sitä teidän lastenhoitajaa vahvasti."

"Mennään nyt vaan, ja äiti lupas hoitaa poikaa sen aikaa."

"Kauhea vaiva laittautua..."

"Kulta, sä voit tulla vaikka noissa vaatteissa ja sä oot silti kaikista upein ja kaunein."

**

Niinpä lopulta Cedrik sai Jadan vakuutettua siitä, että ravintolaillallinen olisi hyvä juttu. He istuutuivat pöytään ja tilasivat hummeria ja jonkinsortin kokeellisen annoksen.

Valitettavasti vain tarjoilija onnistui pudottamaan heidän annoksensa tuodessaan niitä pöytään. Cedrik oli niin tulisilla hiilillä suunnitelmansa vuoksi, että raahasi Jadan ulos ravintolasta sillä välin kun heille tehtiin uusia annoksia.

**

"Sä olet kaunein, upein, mahtavin nainen, jonka mä olen eläissäni tavannut."

"Voi, rakas..."

"Anna mä puhun nyt, kulta. Sä olet upein äiti, jonka mä voisin toivoa meidän yhteiselle lapselle ja mä en tule ikinä hylkäämään teitä, niin kuin mun isäni teki meille. Mä haluan olla paras mahdollinen mies ja isä, sulle ja Dominikille."

"Niinpä, kaunokainen..."

"Tulisitko sä mun vaimoksi?"

"Oi, kyllä, kyllä! Voi ei, voi ei", Jada kyynelehti ja naurahti hermostuneesti.

"Se on niin kaunis! Mahtuukohan se mun sormeen?"

"Se on täydellinen!" Jada hihkaisi onnensa kukkuloilla.

"Ei, vaan sä oot", Cedrik totesi sydän pakahtumaisillaan onnesta.

He suutelivat kuun loisteessa ja katselivat vain toisiaan silmiin. Sitten Jada päätti paljastaa salaisuutensa.

"Cedrik, meille tulee uusi lapsi."

"Näin nopeaan?"

"Kyllä, mutta kyllä me pärjätään."

"Onneksi meillä on äiti auttamassa."

Tämän keskustelun jälkeen Cedrik kaappasi tulevan vaimonsa syliinsä ja Jada kikatti onnellisena.

**

He palasivat ravintolaan, jossa Jadalle oli tuotu punaviiniä. Jada nosti jo lasin huulilleen, mutta muisti sitten, ettei saanutkaan juoda sitä.

He olivat molemmat erittäin flirttailevalla tuulella, onnellisia kuin mitkä. Koko ravintolaillallinen oli yhtä silmäpeliä ja rivoa vitsiä.

"Kippis, mun kauniille morsiammelle ja meidän tulevalle lapselle", Cedrik virnisti ja hörppäsi lasistaan. Jada vain hymyili tyytyväisenä.

**

Kotona ilotulitteet räjähtelivät heidän päästessään sänkyynsä asti.

**

Charlizen ovelle oli ilmestynyt mysteerivieras. Tai siis, mysteeri oli siinä, että mitä mies teki tyttärensä oven takana.

"Hei, Seamus", Charlie tervehti isäänsä käyttäen etunimeä, eikä sanaa "isä".

"Charlie, oletpa sinä kasvanut!" Seamus huudahti ja koitti halata tytärtään, joka torjui tämän eleen, mutta kutsui miehen kuitenkin sisään syömään.

Seamus pyysi ensin lainaksi vessaa ja katosi sinne. Charlize kirosi yksinään sipuleille leikkuulaudalla ja yritti rauhoittua. Tämä homma pitäisi hoitaa huolella, jotta hän saisi tietää, mitä mies teki hänen asunnossaan.

"Mä laitan meille chiliä, käyhän se?"

"Joo, totta kai. Opiskeletko sinä, kun tämä näyttää ihan opiskelija-asunnolta."

"Joo, mä opiskelen kulinaristiks."

"Sepäs on... hienoa. Sinä siis tykkäät kokata?"

"Joo, ilmiselvästi. Tiedätkö, sä tietäisit nää asiat, jos et ois häipyny."

Seamus meni aivan hiljaiseksi.

Syödessään Seamus yritti virittää keskustelua, mutta siitä ei oikein meinannut tulla mitään. Charlie oli niin tuohtunut isänsä yllättävään ilmestymiseen, vaikka tämä oli ollut niin tyly Callieta kohtaan vuosia aiemmin.

"Mulla on ollut vähän vaikeaa Kaileyn kanssa..." Seamus aloitti hiljaa.

"Ja se on mun ongelma, koska...?"

"Ei se ole sinun ongelmasi, mä vaan halusin lähestyä sua, kun..."

"Sulla ei oo kohta muitakaan?"

"Siis koitatko sä nyt ihan oikeasti sanoa, että nyt sä haluat olla osa mun, tai meidän, elämää? Kaikkien näiden vuosien jälkeen? Kuinka sä kehtaat, miten sä ihan totta voit olla noin typerä?!" Charlize vimmastui oikein kunnolla.

"Anteeksi, mun on parempi lähteä", Seamus sanoi nopeasti ja katosi ovesta jättäen typertyneen Charlien yksin keittiöönsä.

**

Mitäs mietteitä tämä osa herätti? Seamus yrittää luikerrella takaisin ainakin Charlien elämään, mistä sitä tietää, kenen ovelle tämä seuraavaksi ilmestyy!