2. osa - Kolmoset?

Alex oli kutsunut Annien kotiin käymään. Mies väitti, että Annien oli pakko matkustaa kotiin viikonlopuksi, sillä hänellä oli erittäin tärkeää asiaa. Ja Annien piti pakata paras juhlamekkonsa mukaan ehdottomasti. Tämä saikin Annien arvelemaan mistä oli kyse, ja niinhän se olikin. Alex ei kauaa odotellut vaan ryntäsi kadulle kertomaan uutiset rutistettuaan siskoaan oikein kunnolla ensin tervehdykseksi.

Alex oli kosinut Tiffanya, ja kuten arvata saattoi, tämä oli suostunut. Annie ihmetteli, miksi häiden järjestämiseen oli mennyt näinkin kauan, mutta se selittyi seuraavalla uutisella.

Tiffany oli tehnyt raskaustestin jo kosintaa ennen, se oli ollut positiivinen ja tämä kaikki oli pidetty mahdollisimman kauan salassa kaikilta, sillä se ei ollut näkynyt Tiffanysta ennen kuin vasta aivan loppumetreillä. Mutta siltikään Tiffany ei ollut halunnut mennä naimisiin ennen kuin lapset olisivat syntyneet.

"Lapset? Puhut veli hyvä monikossa", Annie parkaisi ja jäi tuijottamaan veljeään kauhuissaan, olivatko nämä saaneet kaksoset? Miten hän ei ollut voinut tietää, että hänen veljensä oli saanut lapsia, monikossa! Alex nauroi ja kehotti Annieta seuraamaan perässään sisälle.

"Annie, tässä on Hilde! Sun veljentyttäresi", Alex esitteli ylpeänä heidän päästyään yläkertaan Annien vanhaan huoneeseen.

Tiffany seurasi perässä poikalapsen kanssa ja Annie hämmentyi pahasti.

"Tämä on Jonas", Tiffany esitteli.

"Ja kukas tämä on? Ootteko te ihan tosissaan saaneet kolmoset?" Annie nauroi ja kumartui nostamaan kikkaratukkaisen pojan lattialta.

"Se on Matthew, ja kyllä, tuli aika shokkina meillekin!" Alex sanoi ja laski kiukuttelevan Hilden lattialle. Annie syleili Matthewia ja katseli tämän kasvoja nähden selkeästi veljensä siellä, vaikka kaikki lapset olivatkin vaaleita. Tämä oli kyllä järkytys, yllättäen hänellä oli kolme veljenlasta ja hänen sydämensä pakahtui toivosta hankkia itsekin lapsia.

**

"Herätys, unikeko, on pääpäivä!" Alex huudahti siskolleen, joka oli joutunut nukkumaan sohvalla, sillä hänen vanha sänkynsä oli myyty eteenpäin, eikä muuta paikkaa unille ollut.

"Vielä viisi minuuttia", Annie mumisi ja raotti silmiään hieman.

"Ei käy, nyt on pistettävä töpinäksi!"

Häät olivat erittäin kauniit, talviset häät. Vieraita oli niukasti, sillä Alex ei sietänyt suurta osaa Tiffanyn vanhoista ystävistä. Tai sanotaanko poikaystävistä. Tiffanylla ei ollut monia naispuoleisia ystäviä, hän oli vain keskittynyt seurustelemaan ennen Alexin tapaamista. Annie ei voinut välillä ymmärtää sitä, kuinka yksinkertainen Tiffany oli, mutta oli silti onnellinen veljensä puolesta.

**

"Sä et voi vaan lähteä tollein kun mä olen töissä! Ja sitten vastailit tosi huonosti puhelimeen! Mä soitin sulle varmaan tuhat kertaa!" Camron oli erittäin huonolla tuulella, kun Annie saapui kotiin. Morgan kuunteli hieman kauhuissaan miehen purkausta, mutta yritti olla puuttumatta tilanteeseen. Hän oli viimeisen parin päivän aikana huomannut, että Camron oli sekavampi kuin hän mustasukkaisuutensa kanssa.

"Kenen kanssa sä pelehdit?" Camron sylkäisi suustaan ja sai Annien kauhistumaan.

"Miten sä voit kuvitella mitään tollasta?" Annie parkaisi ja yritti pidätellä kyyneliä. Miten mies olikin muuttunut aikuistuessaan tuollaiseksi. Ei teini-ikäinen Camron kohdellut häntä näin. Mitä oli tapahtunut?

"Mä tiedän, että sä petät mua!" Camron huusi.

"Mä en ikinä pettäis sua!" Annie huusi vastaan ja juoksi parvekkeelle piilottelemaan kyyneliään. Siinä kohtaa Morgan päätti puuttua parin riitaan. Hän ei pitänyt siitä ollenkaan, miten Camron kohteli hänen parasta ystäväänsä.

"Cam, mitä helvettiä? Se oli veljensä häissä ja sä luulet sen pelehtivän siellä, näithän sä ne kuvatkin Simstagramissa! Herää mies!" Morgan sihahti ja lähti ovi perässään paukahtaen töihin.

"Jätä mut rauhaan", Annie nyyhkäisi kun Camron asteli parvekkeelle pyytääkseen anteeksi. Morganin sanat ja Annien kyyneleet olivat saaneet hänet tajuamaan mitä oli mennyt sanomaan.

"Annie, rakas, anna mulle anteeksi! Mä en tiedä mikä muhun meni, nyt kun sä olet siinä, mä tunnen vaan iloa ja onnea, mutta kun sä olit poissa, mä en saanut mielestäni ajatusta, että sulla on joku toinen", Camron aneli naiselta anteeksiantoa. Häntä pelotti jopa itseään millaiseksi hän oli muuttunut.

"Ymmärräthän sä, että sä loukkasit tosi pahasti!"

"Anna olla viimeinen kerta, niin saat anteeksi. Mä en ole tietääkseni pettäjäluonnetta, joten sun on paras myös uskoa se! Ja sä teet viikon ajan mun tiskit!" Annie antoi palaa takaisin, kyyneleet olivat muuttuneet itsevarmuudeksi.

"Mä annan sulle anteeksi, ja nyt musta ois hyvä, jos me mentäis sopimaan tää makkariin, sillä mä kaipasin sua myös kun olin kotona käymässä", Annie virnisti ja he suorastaan juoksivat kilpaa yläkertaan. 

**

Morgan palasi kotiin töistä paljon myöhemmin ja sai hillittömän pahaenteisen naurukohtauksen rappukäytävässä. Hän oli saanut jälleen ylennyksen ja oli matkalla suorastaan rikollisneroksi!

**

Mun ei pitänyt tehdä näin suurta juttua Alexin häistä, mutta Annie kaipasi perhettään kovasti ja sitten sain huomata, että Alex ja Tiffany olivat saaneet kolmoset! Luojan kiitos en päättänyt pelata heillä. :D Mitäs mietteitä tämä osa herätti?

1. osa - Kaupungissa viimein!

Annie katseli Camron vierellään uuden kotinsa rappukäytävää. Maisemat olivat päätä huimaavat. Olen viimein täällä! Annie ajatteli ja hänen teki mieli kiljua innosta. Mitä hän ei kuitenkaan viitsinyt tehdä, kun uusi naapuri oli vieressä postilaatikollaan.

"Morgan! Katoitsä mitkä näkymät!" Annie huudahti ystävälleen, joka oli kadonnut kulman taakse.

Morgan ei kuitenkaan kuunnellut, sillä hänellä oli menossa tarinan kertominen itselleen. Kasvaessaan nuoreksi aikuiseksi nainen oli kehittänyt itselleen hieman arvaamattomia piirteitä, mitä Annie ei ymmärtänyt sitten lainkaan. 

Pikainen asunnon esittelykierros!

"Mitäs mieltä olet, pitäisikö meidän vihkiä tää asunto käyttöömme?" Camron kysyi hymyillen, kun he olivat saaneet tavarat paikoilleen huoneessaan.

"Todellakin!" Annie huudahti ja he kiirehtivät peiton alle.

Sillä välin Morgan kaivoi jääkaapista ainekset kasvismykyihin ja rupesi kokkaamaan ihastellen viimein näkymiä, mitkä uusi asunto tarjosi. Hän tunsi hieman kateutta ja yksinäisyyttä sen vuoksi, että Camron oli muuttanut heidän kanssaan tähän asuntoon San Myshunossa. Toisaalta, heillä ei olisi ollut varaa tähän Muotikorttelin asuntoon ilman Camronia, mutta tämän oli pitänyt olla hänen ja Annien matka maailmaan, siihen ei hänen mielestään kuulunut mitkään typerät miehet!

Saavuttuaan yöpukusillaan alakertaan takaisin Annie nappasi itselleen lautasellisen kasvismykyjä heti. Pelehtiminen oli saanut nuoren naisen hyvinkin nälkäiseksi, ja Morgan oli aina loistanut kasvismykyillään. Sen enempää juurikaan punatukkainen nainen ei kokannut.

"Tää on aivan sairaan herkullista, Mor! Mä en tajua, miten joku voi tehdä näin hyvää safkaa!" Annie hehkutti ehkä hieman ylitsepursuavasti, mutta Morganille tuli siitä hyvä mieli. Kyllä hän tiesi, että Annie arvosti häntä ja välitti, vaikka Camron olikin astunut nähtävästi jäädäkseen kuvioihin.

Morgan ei tiennyt kaipasiko hän itse miestä, tai naista, elämäänsä. Hänen oli jo nyt vaikea olla paljastamatta sitä läheisimmilleen, että oli päätynyt töihin hieman normaalia hämärämpään paikkaan. Ei hän ollut suunnitellut sitä lainkaan, häntä vain viehätti helppo raha ja rikollisena sai kokea sellaisia adrenaliiniryöppyjä, joita Morgan oli kasvettuaan aikuiseksi huomannut kaipaavansa. Mutta miten hän voisi olla paljastamatta asian kumppanilleen, jollei tämä tietenkin olisi samalla alalla?

**

Seuraava aamu valkeni sateisena ja oli Annien vuoro laittaa ruokaa. Hän päätti tekaista helpon hedelmäsalaatin ja pilkkoi hedelmiä innoissaan tulevasta päivästä. Hän tunsi olonsa erittäin inspiroituneeksi päästessään aloittamaan tänään uransa taidemaalarina.

Aamiaisen jälkeen hän meni parvekkeelle maalaamaan nopeasti yhden taulun, sillä vaikka hän oli koulussa ollut kuvaamataidossa paras luokaltaan, vaati hänen uusi pomonsa Annieta harjoittelemaan kovasti kotona taulujen maalausta, jotta hän voisi joskus saada ylennyksen.

Annien lähdettyä töihin, haastoi Camron Morganin pelaamaan kanssaan Bileräiske -peliä. Morgan yritti painella näppäimiä samallalailla kuin mies hänen vierellään, mutta se ei tuottanut tulosta.

"Mistä näppäimestä mun pitikään painaa?" Morgan tuskaili ja yritti vilkuilla Camronin käsissä olevaa ohjainta. Camron hymyili vain tyytyväisenä ja vei pelin aivan kymmenen-nolla.

"Hyvä peli, pelataan taas joku päivä!" mies nauroi pelin päätyttyä.

Hieman tuohtuneena häviöstä Morgan meni hakemaan kahvia. Minä vielä näytän! Nainen ajatteli kaataessaan kupin täyteen kuumaa. Mielessään hän teki päätöksen opetella salaa pelaamaan paremmin, että jonain päivänä hän vielä voittaisi Camronin mokomassa typerässä pelissä.

Iltapäivällä kotiuduttuaan Annie törmäsi rapussa naapureihinsa Mikoon ja Darlingiin. Hän tervehti molempia iloisesti ja jäi hetkeksi rupattelemaan naapuruston muutoksista. Molemmat naapureista vaikuttivat mukavilta ja sellaisilta, joiden kanssa varmasti voisi tutustua paremminkin.

Mikon ja Darlingin kadottua omaan asuntoonsa Annien naama venähti. Hänellä oli ollut aivan kamala päivä töissä. Hänestä tuntui, ettei hän osannutkaan mitään kuvataiteellisesti ja mistään ei tulisi mitään. Hän ei myöskään ollut tottunut tekemään töitä ylipäätänsä, ensimmäinen työpäivä oli muistuttanut, että hän ei tosiaan ollut enää isin pikku prinsessa vaan aikuinen, jolla oli vuokra maksettavana.

Camronkaan ei ollut hyvällä tuulella. Hän oli alkanut huomata itsessään todella mustasukkaisen luonteen ja pärhysi nyt Annielle ruokapöydän ääressä epävarmuuttaan. Annie ei edes tuntunut kuuntelevan häntä! Camron katseli hetken hiljaisuuden laskeuduttua tyttöystävänsä alaspäin vääntyneitä huulia ja päätti siltä erää antaa olla. Hän päätti vaihtaa kokonaan strategiaa.

"Näytätpä sä kulta kauniilta tänään", Camron sanoi ja vinkkasi silmää. Tämä sai kuin saikin hymyn irtoamaan Annien huulilta.

Illan laskeuduttua Annie päätti vielä maalata uudemman kerran. Hän oli saanut Camronin kanssa puhuttua häntä painaneesta työpäivästä ja mies oli valanut häneen uutta uskoa itseensä. Seuraavaksi hänellä olisikin parin päivän vapaat, jolloin hän voisi keskittyä pelkästään kehittämään itseään taiteilijana. Ja hänen oli muutenkin maalattava paljon erilaisia kuvia heidän tyhjyyttä ammottaville seinilleen!

Morgan tuli töistä kotiin aivan erilaisilla tunnelmilla kuin Annie. Hänet oli heti ensimmäisen päivän jälkeen ylennetty ja hän oli niin tyytyväinen itseensä. Sen lisäksi työpäivästä ei ollut puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita, joten hänen adrenaliininnälkäinen mielensä oli erittäin mielissään. Hän tunsi itsensä voittamattomaksi ja halusi pian edetä urallaan huipulle asti!

**

Ensimmäinen osa uunista ulkona! Mulla on aivan järjetön draivi tähän kirjoitusproggikseen, en oo pitkään aikaan ollu mistään kirjotusjutusta näin innoissani. Saa nähdä kuinka usein näitä osia alkaa tulemaan, näin alkuun ainakin varmasti todella tiuhaan tahtiin. Pyrin ainakin kerran viikossa päivittämään tätä tarinaa, mutta näin alkuun saattaa tulla paljon useamminkin.