tiistai 2. kesäkuuta 2020

34. osa - Tuli on vaarallinen elementti


Dominik tuli toimeen jotenkuten yksin pienen vauvan kanssa. Kun Zella nukkui, hän maalasi ja toisinaan soitti kadulla kosketinsoittimellaan, kun hänen äitinsä vahti tyttöä. Pienillä rahoilla he elivät, sillä Dominik ei ollut kovin taitava maalaamisessa eivätkä tipit olleet isoja.


Silti poika ei olisi vaihtanut hetkeäkään tästä elämästään sillä hetkellä. Zella oli täydellinen pieni tyttö ja Dominik rakasti tytärtään enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Biancassa oli hänen mielestään hyvää vain se, että tämä synnytti Zellan.

**


Välillä Cedrik ja Jada tekivät yllätyksen pojalleen, toinen jäi vahtimaan Zellaa ja toinen vei Dominikin illalliselle johonkin ravintolaan. Dominik kunnioitti ja rakasti syvästi myös vanhempiaan ja kuinka nämä auttoivat häntä tässä tilanteessa, johon hän oli melkein yksin syyllinen. Hänen vanhempansa olisivat aina hänen tukenaan, tuli eteen mitä vain.


Erään ravintolan työntekijä oli iskenyt silmänsä Jadaan, eikä meinannut antaa heille ruokarauhaa ollenkaan vaan heitteli säälittävää vitsiä naiselle.

**


Dominikin aamuihin oli tullut kahvi hyvin vahvana elementtinä. Ilman kupillista mustaa kultaa ei mistään tullut mitään. Hän oli saanut tupaantuliaislahjaksi hyvän kahvinkeittimen, mistä hän oli kiitollinen. Tämä aamu oli hieman erilainen, jännittävämpi. Hän astelisi aikuisuuteen sinä päivänä ja hänen tyttärestään kasvaisi taapero. Koko perhe oli kutsuttu viettämään näitä tuplasyntymäpäiviä.

Dominik huokaisi ja hymyili kahvikupilleen. Hän oli selvinnyt siitä "pahimmasta" eli vauva-ajasta ja lukion suorittamisesta. Nyt alkaisi aivan uudenlainen elämä.



Zellasta kasvoi todella suloinen taapero. Hänestä tuli suoranainen hurmuri. Cedrik ja Jada etenkin palvoivat maata tämän pienen pojantyttärensä jalkojen alla, ja niin taisi tehdä Dominik myöskin. Zella otti ensimmäisenä määrätietoisesti Jadaa kädestä ja sanoi: "maman!" komentelevaisesti. Kaikki nauroivat.


Sitten oli Dominikin ja kakun vuoro. Poika toivoi onnellisia aikoja hänelle ja tyttärelleen, mahdollisimman onnellisia.


Koko perhe ihasteli kovasti pientä blondia taaperoa. Zella hurmasi jokaisen iloisella ja itsepäisellä luonteellaan.


Jada oli tytön lemppari kuitenkin kaikista, ehkä isänsä jälkeen, ehkä ei. Ja Jada oli aivan haltioissaan taaperon osoittamasta huomiosta itseään kohtaan.


Vielä ennen lähtöään Jada antoi Zellalle tämän ensimmäisen potalle opettelu harjoituksen. Zella nautti suunnattomasti saadessaan tehdä "isojen tyttöjen" juttuja.


Päivä oli kuitenkin ollut pitkä ja pottailun jälkeen Dominik hyvästeli vanhempansa, jotka olivat viimeiset juhlijat ja meni nukuttamaan Zellan lukemalla tälle sadun tytön syntymäpäivälahjaksi saamasta kirjasta.

**


Roxieta ei suinkaan oltu unohdettu. Koira oli edelleen tärkeä osa pientä perhettä. Dominik kävi juoksemassa Roxien kanssa joka ilta, kun sai Zellan nukahtamaan. Tyttö nukkui niin sikeästi kaikki yönsä, että Dominikilla ei ollut pelkoa siitä, että tyttö heräisi kun hän oli poissa kotoa.


Myös Zella rakasti Roxieta kovasti. Taaperon lempipuuhaa oli paijata koiraa ja pälpättää omituisella omalla kielellään, johon sekoittui päivä päivältä enemmän oikeita sanoja, ja Roxie kuunteli tarkkaavaisena, antoi tytölle ehkä pusun tai pari välillä.

**


Eräänä päivänä Dominikin oven taakse ilmaantui Desiree itkuisena. Hänellä oli shokeeraavia uutisia, perheen talo oli palanut maan tasalle, samalla tappaen koko muun perheen. Desire oli kurjassa jamassa ja Dominik petasi tytölle nopeasti varavuoteen olohuoneeseen, josta tyttö ei liikkunut juurikaan koko seuraavan viikon aikana. 


Dominikin olisi itsekin tehnyt mieli käyttäytyä kuin pikkusiskonsa, mutta ei hän voinut. Hänellä oli taapero, ja nyt myös teini, huolehdittavanaan. Dominik pärjäsi tässä juuri ja juuri, hän oli lähinnä kuin elävä kuollut käydessään töissä ja hoitaessaan kodin. Pikkuinen Zella itki mamaninsa perään, vaikkei tajunnutkaan, että tämä oli poissa lopullisesti.

Pahemmaksi asian teki se, että koko suku oli tämän tapaturman myötä riidoissa. Cedrik oli hallinnut koko Beatrixin perintöä vielä kuollessaan ja nyt Callie ja Charlie olivat ryhtyneet tappelemaan perinnön osuuksista ja katkaisseet välit kokonaan Dominikiin ja Desireehen. Derrick yritti parhaansa mukaan tasapainotella perheensä ja parhaan ystävänsä, serkkunsa, välillä, mutta hankalaa se oli. Niinpä Dominik jäi melkeinpä ystävättömäksikin. Eipä sillä, ei hänellä olisi ollut energiaakaan ystäville, mutta olisihan se voinut helpottaa surutyötä.

**

Tällainen lyhyt osa ja tauolta palaaminen! Tää jäi tauolle vähän huomaamatta, inspiraatio kadoksi sitä voisi kai kutsua. Nyt mulla on kuitenkin selkeä suunnitelma taas lähitulevaisuuteen ja kiitos uuden lisäosan, myös sitä inspiraatiota, ainakin luulisin. Toivotaan!