Dominik katseli hiljaisena uuden asunnon eteistä ja hymyili tyytyväisenä. Siinä se oli, heidän uusi kotinsa. Täällä hänen tyttärensä kasvaisi, täällä hänen perheensä eläisi. Hän oli sopinut lukion kanssa, että suorittaisi loput opinnoistaan etänä, jotta pystyisi hoitamaan Zellaa päivisin. Bianca oli vaikuttanut innostuneelta muutosta, mutta ei vieläkään mielellään koskenut tyttäreensä.
Ensimmäisenä nuori pari kävi löytöeläintarhalla ja adoptoi koiran, Roxien. Bianca oli vaikuttanut asiasta kovin innostuneelta, mutta koiran hoito jäi parin ensimmäisen päivän jälkeen Dominikin vastuulle, kun Bianca viiletti kaupungilla tutustumassa uusiin ihmisiin.
Roxie oli ihana koira, se oli vilkas ja aktiivinen, hyvin leikkisä ja huomionkipeä. Se piti Dominikille seuraa, ja oli oikeastaan ainoa syy, miksei Dominik tuntenut itseään yksinäiseksi. Siitä tuli hänen paras kaverinsa.
Zellakin piti Dominikin kiireisenä, tytöllä tuntui olevan aina jokin hätänä, paitsi kun tämä nukkui. Dominik epäili, että tyttö ei ollut vielä tottunut uuteen asuntoon ja nukkumaan eri huoneessa kuin vanhempansa.
Joka aamu ennen kuin Bianca lähti kouluun, Dominik juoksi Roxien kanssa pitkän lenkin kaupungilla. Molemmat nauttivat tästä hetken rauhasta ja vapaudesta. Dominik rakasti juosta koiran kanssa, yksin hän ei olisi ikinä vaivautunut lenkkeilemään.
Pari viikkoa muuton jälkeen Dominikin perhe tuli vierailulle Biancan ollessa koulussa. Pojan nuoremmat sisarukset olivat saaneet luvan kanssa jäädä siltä päivältä pois koulusta, samoin kuin Derrick. Jada ja Cedrik keskittyivät viettämään aikaansa Zellan kanssa, kun nuoret taas vaihtoivat kuulumisia ja juoruja. Charlie oli hieman ulkopuolinen molemmissa asioissa, mutta kuunteli nuorten juttuja kiinnostuneena.
Dominik ei ollut luopunut soittamisesta. Hän soitti välillä kadullakin, kun sai Biancan jäämään vahtimaan Zellaa. Sillä hän tienasi heille vähän taskurahaa.
**
Eräänä päivänä palatessaan Zellan kanssa kotiin vierailulta perheensä luona, hän kuuli makuuhuoneesta ääniä ja meni heti katsomaan mitä siellä tapahtui. Järkytyksekseen hän sai huomata Biancan sängyssä heidän vanhan ystävänsä kanssa. Dominik raivostui suunnattomasti ja repi pojan ulos vällyjen välistä ja tönäisi tätä raivokkaasti rintaan.
Bianca seurasi vierestä tylsistyneenä kun Dominik joutui suoranaiseen tappeluun pojan kanssa. Molemmat saivat iskuja melkoisesti tappelun lomassa, mutta lopulta Dominik suoriutui voittajaksi ja toinen poika poistui paikalta häntä koipien välissä silmä mustana.
Biancan kanssa Dominik ei suostunut edes keskustelemaan. Eipä tyttö järin yrittänytkään. Dom kiehui raivosta koko yön eikä pystynyt juuri nukkumaan sohvalla, jonne oli kantanut tyynynsä ja peittonsa. Hän oli antanut tuolle tytölle kaiken, ja tässä oli kiitos!
**
Seuraavana aamuna Bianca hiipi kuin piesty koira ulos asunnosta ja kouluun. Dominik oli huojentunut siitä, ettei hänen tarvitsisi nähdä tyttöä moneen seuraavaan tuntiin. Samassa ovelta kuului koputus ja poika meni uteliaana avaamaan sen.
Oven takaa löytyi Derrick, joka ilmoitti, että hänellä olisi tärkeää kerrottavaa Dominikille.
"Mun piti puhua tästä jo viimeksi kun kävin, mutta siinä oli Charliekin korvat höröllä kuuntelemassa niin en mä voinut..."
"Ei se mitään, mitä sulla on mielen päällä?"
"Bianca... Se... Se pettää sua. Monen ihmisen kanssa. Se vaan flirttailee ihan kaikille koulussa ja mä olen kuullut, että sillä on joku vakihoito vanhempi mies kaupungilla."
"Eipä tuo tule kummoisena yllätyksenä, arvaa mistä puuhista mä sen eilen yllätin?"
"No?"
"Sängystä Patrickin kanssa!"
"Et ole tosissas!"
"Joo, näin pääsi käymään. Patrickilla on nyt mukavan musta silmä."
"Oikein sille!"
"Niin... Mutta kiitos kun kerroit tämän mulle, tekeepähän mun päätöksestä erittäin helpon."
"Mistä päätöksestä?"
"Siitä, että mä heitän Biancan tänään pihalle."
"Oikeesti?"
"Joo, eipä se ole kummoinen äiti Zellalekaan niin miksi yrittää enää."
"Mä olen pahoillani."
"Niin mäkin."
**
Biancan saapuessa kotiin koulusta, Dominik istutti tytön sohvalle ja lateli tulemaan syytöksiä syytöksien perään. Tyttö yritti ensin vaisusti vastustella, mutta myönsi sitten, ettei halunnut olla enää Dominikin kanssa. Eikä äiti lapselleen.
"Sä olet säälittävä ihmisraunio, parempikin, ettet tule olemaan Zellan elämässä", Dominik sanoi tylysti ja katsoi tyttöä, jota oli luullut aikaisemmin rakastavansa.
"Mä en ole ihmisraunio!" Bianca huusi raivoissaan.
"Sä et ole mitään muuta kuin kylmä huora, ja sä saat vielä ansiosi mukaan, usko pois. Mä kerron Zellalle, kun se on tarpeeksi vanha, kuinka sä vaihdoit sen kanssa olemisen miljoonan miehen kanssa makaamiseen ja tuhosit meidän perheen, ennen kuin siitä edes kunnolla tuli sellaista."
"Ole hyvä, kerää vaatteesi ja lähde menemään. Äläkä näyttäydy enää ikinä täällä päin."
Ja niin Bianca otti ja lähti, jätti vain eteiseen oven sulkeuduttua romahtaneen Dominikin jälkeensä, sekä tyttären, joka ei ikinä tulisi kaipaamaan äitiään.
**
Tapahtumat eskaloituivat todella nopeasti, mutta mun suunnitelmiin Bianca ei vain kuulunut tämän enempää. Dominik on nyt yksin, lukio keskeneräisenä, luotava tulevaisuus ei vain itselleen vaan myös tyttärelleen! Miten nämä kaksi tulevat pärjäämään? Onko tulevaisuudessa vielä edessä helpommat ajat?
