21. osa - Vaikeuksia

"Kuules, rakas, meillä olisi vähän puhuttavaa", Beatrix aloitti halaillessaan tytärtään tämän sängyllä.

"En se mä ollut, se oli Charlie, ihan varmasti oli!" Callie sanoi heti hädissään.

"Jahas, meillä taitaa olla muutakin keskusteltavaa, mutta unohdetaan se nyt. Mun täytyy kertoa sulle jotain, muut tietävät tästä jo... Mulla on uusi miesystävä."

"Mitä?! Entä isi? Isin piti tulla takaisin meidän luokse!" tyttö parahti ja loikkasi ylös sängyltä.

"Kultaseni, ei isi tule enää koskaan asumaan meidän kanssa. Isi teki sen valinnan itse, ja äidin on elettävä elämää eteen päin", Beatrix sanoi ja yritti parhaimpansa mukaan rauhoitella tyttöä. Voi, miten hänen olisi tehnyt mieli kertoa tytölle koko totuus. Hän ei tosin tiennyt, mitä mies oli puuhannut heidän eronsa jälkeen, oliko tämä mennyt sen toisen naisen luokse vai asuiko tämä katuojassa. Huhuihin hän ei ollut suostunut uskomaan.

"Mutta äiti... Miksen mä saa nähdä isiä?" Callie kysyi alahuuli väpättäen ja ääni täristen. Beatrixin sydänalaa puristi.

"Kyllä sä saat, tietenkin sä saat. Mä olen vaan odottanut, että te kasvatte vähän. Mun täytyy sopia isin kanssa tapaaminen."

"Oikeasti?"

"Ihan oikeasti."

Beatrixin lähdettyä Callie raivosi itsekseen. Hän ei halunnut mitään tyhmää isäpuolta. Hän halusi oman isinsä. Lopulta tyttö heittäytyi sängylleen itkemään elämän epäreiluutta.

**

"Lapset, tässä on Marcel Solomon, Marcel, tässä on mun lapset, Cedrik, Charlize ja Calliope", Beatrix esitteli toisilleen vieraat toisilleen.

"Hei muksut! Mua saa kutsua Celiksi, ja mä haluaisin ehdottaa pizzaa ja leffailtaa!"

Kahden lapsen suusta kuuluikin tämän ehdotuksen myötä hihkuntaa ja iloisia ilmeitä, mutta...

"Sä et ole mun isi! Sä olet ihan tyhmä ja idiootti!" Callie huudahti ja mulkoili pahasti miestä keittiössään. Hän ei mitään tyhmiä elokuvia katselisi tämän kanssa. Vessaan rientänyt Beatrix ei ollut kuulemassa, joten Marcel yritti hieman komentaa tyttöä.

"Siistipäs suutasi, nuori neiti", tämä sanoi tiukasti. Tyttö katsoi häntä silmiin niin vihaisesti, että hän säikähti. Olihan Beatrix sanonut, että Callien oli vaikea hyväksyä uutta miestä Beatrixin elämään, mutta että noin suuri viha ja inho tytöstä kohosi. Onneksi Beatrix tuli sillä hetkellä takaisin keittiöön ja sai kuulla heti kahdelta muulta lapselta mitä oli tapahtunut.

Beatrix istutti Calliopen ruokapöydän ääreen ja Marcelin tämän viereen.

"Calliope Penelope Oliver, mitä me ollaan keskusteltu ihmisten haukkumisesta?"

"Ettei niin saa tehdä..."

"Ja mitä sä teit äsken?"

"Haukuin Marcelia..."

"Miksi?"

"Sillä ei ole oikeutta tulla tänne ja esittää isiä!"

"En mä esitä kenenkään isiä, mä en ole sun isäsi, enkä hänen paikkaansa tule viemään ikinä", Marcel sanoi rauhallisesti.

"Joten pyydäppä anteeksi", Beatrix käski ja sai tytön painamaan päänsä ja pyytämään lattiaa tuijottaen anteeksi. Sitten tyttö karkasi silmiään pyyhkien yläkertaan omaan huoneeseensa.

"Kyllä se siitä vielä", Marcel sanoi ja tarttui Beatrixia kädestä.

"Mä lupasin tytölle, että lapset pääsevät näkemään pitkästä aikaa isäänsä... Ne ei ole nähneet sitä eron jälkeen", Beatrix vaikeroi ja painoi päänsä kättään vasten.

"Kaikki järjestyy, mä voin tulla mukaan."

**

Yläkerrassa Callie itki sängyllään holtittomasti. Hän vain tahtoi isin. Hän ei ikinä pyytäisi mitään keneltäkään, jos vain isi hakisi hänet sillä sekunnilla pois. Mutta hän tiesi, ettei äiti antaisi. Hän ei ymmärtänyt, mitä niin pahaa isi muka oli tehnyt, että sai äidin käyttäytymään noin ilkeästi. Äiti oli ihan typerä, maailman typerin.

**

Charlieta vaivasivat elokuvan jälkeen hirviöt sängyn alla. Beatrix suihkutti hirviöntorjunta-ainetta ja monsterit katosivat heti.

**

Kun kaikki lapset viimein nukkuivat, oli Beatrixilla ja Marcelilla viimein aikaa vain heille kahdelle.  He olivat alusta lähtien tunteneet mitä suurinta intohimoa toisiaan kohtaan, eikä se ottanut laantuakseen. He olivat pahempia kuin teini-ikäiset, tosin vain fiksumpia ja varovaisempia.

**

Cedrik kutsui eräänä päivänä äitinsä ollessa töissä Nylan heille leikkimään. Lapset olivat edelleen hyvissä väleissä ja Cedrikin aiemmat pohdinnat olivat saaneet sen päätöksen, että eihän Nyla kellekään ollut mitään pahaa tehnyt. Hän kuitenkin halusi pitää siskon salassa edelleen äidiltänsä, tämä ei välttämättä kestäisi kuulla lastensa isän toisesta perheestä. Cedrik oli fiksu nuori mies, kun tajusi edes ajatella tällaista.

**

Myöhemmin illalla, kun Beatrixkin oli jo kotona ja Cedrik oli lähettänyt Nylan kotiin ennen tämän tuloa, Charlie istui veljensä seuraan television ääreen.

"Mistä sä tunnet sen Nylan?" Charlie kysyi veljeltään heti.

"Sehän on meidän sis... Siis se on mun luokalla", Cedrik meinasi möläyttää. Hän kuitenkin uskoi vaihtaneensa lauseen suuntaa tarpeeksi nopeasti. Tarkkakorvainen Beatrix kuitenkin oli kuullut kaiken, mitä poika sanoi ja hän jäi aprikoimaan. Siskoko? Sehän tarkoittaisi, että se nainen oli saanut lapsen samoihin aikoihin kuin hänkin!

**

**

Annie oli järjestänyt koko suvulle kokoontumisen ja samalla ne olisivat hänen ja Romanin läksiäiset Annien talosta. Bianca jäisi pitämään talosta huolta, mutta vanhukset olivat Beatrixin pyynnöstä muuttamassa viettämään viimeiset elinpäivänsä Annien vanhimman tyttären perheen luona. 

Muiden mennessä sisälle, Annie vei Marcelin kauemmas kaikesta.

"Mitä mieltä sä nyt olet tuosta meidän Trixiestä?" nainen kysyi suoraan.

"Mä olen NIIN rakastunut siihen", mies vastasi naurahtaen.

"Olethan sinä nyt sitten kunnollinen? Tulen vaikka haudasta käsin antamaan sulle opetuksen, se tyttö ei meinaan ansaitse enää yhtään kärsimystä."

"Mä en ikinä aio satuttaa Trixietä. Mä aion vaalia ja kunnioittaa häntä joka ikinen päivä, samoin kuin hänen lapsiaan", Marcel sanoi hieman loukkaantuneena ystävänsä epäilyistä.

"Kyllä minä sen uskon", Annie sanoi hymyillen ja halasi pikaisesti miestä ennen kuin lähti itsekin sisälle katsomaan, että viimeisetkin tavarat olivat valmiina muuttoon.

**

Beatrix oli uutta taloa rakentaessaan unohtanut syntymäpäivänsä, niinpä hän juhlisti niitä hieman yllättäen vielä tapetoimattomassa olohuoneessa. Hupsista!

**

Cedrikin syntymäpäivää sentään juhlistettiin kakulla ja koko ydinperheen kesken. Cedrik maistoi kuorrutetta, puhalsi kynttilät sammuksiin ja pyörähti ympäri: teini-ikä odottaisi!

Myöhemmin illalla Cedrik istui sängyllään ja mietti mitä halusi elämältään nyt kun oli hieman vanhempi. Edelleen hän halusi olla astronautti, se oli hänen elämäntavoitteensa. Mutta kyllä hän vain kovasti oli edelleen ihastunut Jadaan. Ja nyt hän aikoi ottaa selvää, olisiko tyttö ihastunut myös häneen.

"Mä pystyn siihen", hän sanoi itselleen hiljaa.

**

Alkaa lapsiinkin muodostua omanlaisensa luonteet pikkuhiljaa, mä olen melko varma kuka tulee olemaan perijä, mutta vielähän se mieli saattaa muuttua. :D Kiitoksia kommenteista viime osaan! :)