19. osa - Ero ja ihastumista

Toisaalla...

"Missä lapsen isä on?"

"Toisen perheensä luona..."

"Anteeksi?"

"Hän on töissä!"

"Ahaa, tuleehan hän hakemaan sinut ja lapsen?"

"Ei taida tulla, mutta kyllä mä pärjään."

"Niin äidin pieni murunen, kyllä se isi vielä meidän luokse tulee jäädäkseen, älä itke", Kailey lirkutti vastasyntyneelle pojalleen.

"Mikä nimi kirjataan syntymätodistukseen?"

"Marius Bernard."

**

Eipä kulunut kauaa, kun oli aika Cedrikin kasvaa lapseksi. Poika oli kovin innoissaan tapahtumasta, kun paikalle oli kutsuttu koko suku. Mutta ei ehkä ymmärtänyt vielä täysin, mitä kasvaminen kirjaimellisesti tarkoittaisi.

"Äiti, entä jot mä en halua katvaa?" Cedrik sanoi mietteliään näköisenä.

"Voi kulta, valitettavasti kaikkien meidän on pakko", Beatrix sanoi ja naurahti.

Cedrikistä kasvoi kuin kasvoikin Beatrixin kopio. Poika oli hieman huolissaan kasvamisesta, koulu kuulosti kamalan tylsältä paikalta. Mutta kakku oli hyvää ja lopulta se sai Cedrikin suunpielet kaartumaan hymyyn.

**

Esikoisen kasvua seurasi entistäkin enemmän riitelyä. Beatrix odotti hetkeä, jolloin heittäisi miehen pihalle. Hän ei halunnut lasten olevan silloin paikalla, tai ainakin poissa keskustelun tieltä omissa huoneissaan. 

"Sähän se lurittelet kuin mikäkin pyhimys, ai että kun tekee kipeää", Beatrix hymyili pirullisesti miehelle.

"Sä et vielä tiedäkään, millaisen virheen teit kun siihen naiseen koskit."

**

Cedrik oli liittynyt partioon heti kasvettuaan. Hän halusi kovasti pärjätä koulun oheistoiminnassa, siinä missä koulussakin. Hän oli kovin huolestunut vanhemmistaan, joiden kyräilyn hän tiesi nyt johtuvan siitä, että hänen isänsä oli perustanut toisenkin perheen. Cedrik piti Nylasta edelleen, mutta hänen tunteensa olivat hieman ristiriitaiset.

Usein oli lastenvahti Liisa heillä lapsia hoitamassa. Seamus oli teillä tietämättömillä ja Beatrix töissä. Beatrixilla alkoi keittää jo pahasti yli Seamusin käytös jättää lapset ulkopuolisen hoitoon, varsinkin kun hän tiesi, missä puuhissa Seamus vietti aikansa poissa kotoa.

**

"Sä olet niin surkea pelehtijä, että ihmettelen kyllä suunnattomasti, että oot senkin naisen saanu pauloihis". Beatrix sätti miestä jälleen eräänä päivänä.

"Siis mitä?! Et sä ole ikinä valittanut!"

"Sitä kutsutaan hienotunteisuudeksi."

"Sä kylmä ämmä", Seamus henkäisi loukkaantuneena.

He nousivat ylös ja Seamusin avatessa suunsa sysätäkseen lisää loukkauksia, Beatrix ottikin puhevuoron itselleen.

"Se on kuule, Seamus, nyt sillä tavalla, että..."

"Minä olen päättänyt, että minun ja minun lapsien elämään..."

"Sinä et enää ota osaa millään lailla..."

"Eli se on heihei sulle..."

"Lopullisesti."

**

Heti tämän jälkeen, Seamus pakkasi vähäisen omaisuutensa ja lähti talosta. Beatrix ei ollut surun murtama, vaan lähinnä kostonhimoinen ja vihainen. Hän ei tiennyt vielä, mitä keksisi miehen ja tämän *piip* naiselle, mutta kyllä hän jotain vielä keksisi. Jotenkin hän vielä saisi oikeutta kokemalleen vääryydelle.

**

"Mä kuulin, että sun vanhemmat erosivat!" Heloise sanoi hieman pilkallisesti.

"Suu kiinni, typerys!" Jada syöksyi puolustamaan Cedrikiä.

"Mutta sen isä on myös Nylan isä! Ja nyt se asuu Nylan luona!"

"Heloise, sä olet kylän pahin juoruuja", vaalea Olivia tokaisi ja pyöritti silmiään.

"Heloise, josset sä opi siistimään suutas, sä lennät pihalle meidän kerhosta", Cedrik sanoi vakavana.

Häntä ei huvittanut kuunnella kenenkään suun soittoa isästään. Hän ei ollut saanut nähdä koko miestä sen jälkeen kun tämä poistui heidän kodistaan. Isä oli kyllä laitellut hänelle viestiä, mutta hän oli pelännyt äitinsä reaktiota, eikä ollut vastannut mitään.

**

Myöhemmin samana iltana Cedrik makasi maassa tuijottelemassa tähtiä Jadan kanssa. Tyttö oli hänen paras ystävänsä, ja kai hänen oli se edes itselleen pakko myöntää: hän oli kuolettavan ihastunut tyttöön. Ja vaikka Cedrik oli itsevarma ulospäin, hänen näkemänsä rakkausdraama oli saanut hänet hieman araksi asian suhteen.

Jada taas omalta osaltaan oli kyllä ihastunut myöskin Cedrikiin, mutta luuli pojan olevan hänen kanssaan vain ystäviä, eikä halunnut pilata hyvää ystävyyttä alkamalla sepostaa ihastumisesta. Niinpä molemmat vain vilkuilivat toisiaan salaa, eivätkä inahtaneetkaan tykkäävänsä toisistaan.

**

Beatrixin ajatukset muualle vei vain viulun soitto. Hän oli syvällä sisimmässään hyvin loukattu ja surullinen, mutta ei näyttänyt sitä kenellekään, varsinkaan lapsille. Vaikka tiesihän hän, että Cedrik oli jo niin iso, että ymmärsi mitä kaikkea oli tapahtunut hänen vanhempiensa välillä. Hän vain... Ei, hän vain ei voinut näyttää tunteitaan muille kuin viululleen.

**

Vihdoin tuli eron hetki näille kahdelle. Beatrix tuntuu vielä pitävän kaikki langat käsissään, mutta kuinka kauan se jatkuu? Miten lapset loppupeleissä reagoivat isänsä lähtöön? Löytääkö Beatrix uutta rakkautta? Kaikki tämä, tai ainakin osa, selviää tulevissa osissa. ;)