26. osa - Elämää eteenpäin

Charlize rakasti uuden talon keittiötä. Hänen äitinsä oli rakennuttanut oikean, ammattimaisen työpisteen tytölle. Siinä kelpasi kokkailla.

**

Beatrix rakasti sen sijaan hoivata ensimmäistä lastenlastaan, vaikka ei ollutkaan yhtään tyytyväinen siihen, miten tämä oli saanut alkunsa. Calliope oli kuitenkin edes hieman yrittänyt petrata koulusuoritustaan viime aikoina, joten Beatrix oli pikkiriikkisen heltyneempi jälleen kerran. Hän tiesi kyllä sen, että tyttö ottaisi jalat alleen ja muuttaisi pois sillä sekunnilla, kun täysi-ikäisyyteen astelisi.

**

"Hei, kaunokainen, ootko sä joku helmi kun vanhempas on simpukoita?" Salvador kiusasi Charlieta tullessaan jälleen kerran kylään Olivereille.

"Tästä saat helmes ja simpukkas!" Charlie nauroi ja alkoi kutittaa poikaa kaikkialta minne ylti.

"Hei, hei, hei, lopetas nyt, anna mä vähän uppoon sun silmiin", poika sanoi ja he jäivät hetkeksi vain tuijottelemaan toisiaan.

Charlie kuiski hempeitä pojan korvaan ja sai molemmat hihittämään hieman hermostuneena.

"Jos vaan ollaan tässä hetki."

"Käy mulle, rakas", Charlie kuiskasi ja suukotti pojan otsaa.

**

Kun muu perhe marssi olohuoneeseen pilaamaan nuorten hempeän hetken, Charlize päätti rohkaistua eteisessä kahteen asiaan. Ensinnäkin hän tuikkasi ensisuudelmansa Salvadorin huulille...

...toisena hän yllytti pojan suostumaan äitinsä stailattavaksi.

Salvadorin luonnetta paremmin kuvaava look oli nopeasti valmis. Poika hieman jännitti vanhempiaan, mutta tiesi olevansa aivan pian aikuinen, joten heidän mielipiteillään ei enää ollut pojalle niinkään väliä. Hän halusi viimein näyttää itseltään.

**

Ruuanlaiton ohessa Charliesta kehkeytyi aikamoinen muusikko. Tyttö oli kaiken aikaa jonkin soittimen kimpussa ja Beatrix oli kerrankin tyytyväinen johonkin vaiheeseen, mitä hänen lapsensa kävivät lävitse.

**

Tämä hetki toi niin paljon muistoja mieleen. Beatrix pesemässä Xavieria, joka ei koskaan oppinut olemaan kierimättä lammikoissa. Beatrixillekin hetki oli tunteikas, nainen tiedosti, ettei koira voinut millään elää enää kauaa.

**

Jadan raskaus alkoi näkyä jo todella selkeästi. Naisen oli vaikeinta ollut vierottautua kahvista, jota hän rakasti. Varsinkin aamuisin naisen oli saatava kupillinen mustaa kultaa, tai muuten koko perhe oli helisemässä Jadan huonotuulisuuden kanssa. Cedrik oli päättänyt, ettei hirveästi komentelisi tyttöystäväänsä olemaan juomatta kahviaan, sillä nainen oli hirmuinen raskaushormoniensa kanssa jos suuttui. Miehen mielestä oli parempi kaikkien kannalta säilyttää rauha talossa.

**

Oli Beatrixin syntymäpäivien aika, ja kukapa muukaan sai kunnian hoitaa pitopalvelun tehtävät kuin Charlize. Tyttö oli todella innoissaan tehtävästään ja aikoi panna parastaan.

Niin vain tuli aika vanhuuden Beatrixillekin. Paikalla oli monenkirjava joukko vanhoja ystäviä ja sukulaisia. Kaikilla oli hauskaa, ruokaa meni ja juhlat olisivat ainakin kultamitalin ansainneet, jos sellaisia juhlista jaettaisiin.

**

Cedrik otti vakavasti yliopistonsa, ja Jada kuunteli mielellään tämän harjoitellessa esitelmiään. Cedrik oli saanut tähän mennessä pelkkiä A-merkintöjä papereihinsa.

**

Joulu saapui myös Oasis Springsiin, vaikkei lunta nähtykään pihalla. Beatrix oli hieman haikea lumenpuutteen vuoksi, hän oli aina asunut vain paikoissa, joissa oli lunta talvisin. Aavikkoon oli vielä totuttelemista näin vanhalla iällä.

Lapset koristelivat kuusen innoissaan. Callie hieman hermostuneena sillä...

**

Kuusen koristelun jälkeen, oli aika Derrickin tulla taaperoksi. Calliope tunsi haikeutta, kun hänen pieni poikansa siirtyisi seuraavaan ikävaiheeseensa, mutta oli iloinen, kun pojasta viimein kuoriutuisi oma persoonansa.

Derrickistä tuli niin suloinen taapero, hän oli luonteeltaan oikea hurmuri vieläpä. Eikä mikään ihme, katsokaa nyt tuota nassua.

Niin koitti myös lahjojen avaamisen vuoro! Kaikki saivat mieleisiään lahjoja.

Talvitaatto oli tietenkin Derrickin päivän kohokohta, jota jaksoi odottaa, vaikka vähän jo väsyttikin.

Lahja olisi pojan aarre ikuisesti, tai niin hän ainakin uskoi.

**

Hieman myöhemmin jouluaterialle koko perheen keräännyttyä, Jadan suunpielet kääntyivät alaspäin. Hän otti vieressään istuvaa Cedrikiä kädestä ja puristi lujaa.

"Ai! Mitä nyt?"

"Multa meni lapsivesi", Jada sanoi surkeana.

Sairaalalle päästyään Cedrik oli aivan paniikissa. Hän ei tiennyt ollenkaan miten perin olisi ja mitä tekisi. Jadalla meni monta kertaa hermo mieheen, kun he odottivat pääsyä synnytyssaliin.

Lopulta he kuitenkin pääsivät sinne asti, ja Jadan ihmeeksi synnytys oli melko helppo ja kivuton. Hän oli kyllä saanut aika paljon lääkkeitä helpottamaan kipuja, mutta että näin kivutonta se voisi olla. Jos jokainen synnytys olisi näin helppo, hän halusi lisää lapsia!

Seuraavassa hetkessä hän piteli vastasyntynyttä poikaansa hellästi käsivarsillaan. Pieni Dominik Oliver katseli suurin silmin edessään avautuvaa maailmaa ensi kerran. Pieni perhe ei olisi voinut olla onnellisempi, kuin sillä hetkellä oli.

**

Cedrik hoiti pienokaistaan innoissaan. Hänellä oli poika! Poika! Hän oli maailman ylpein isä, joka ei tahtonut irtaantua Dominikista hetkeksikään. Hän jopa teki läksynsä pojan huoneessa istuen.

**

Charlize laittautui oikein huolellisesti sinä aamuna, sillä...

...oli kaksosten aika astua aikuisuuteen!

Charlize mietti tarkasti, mitä tulevaisuudelta toivoisi.

Sitten hän puhalsi kynttilänsä sammuksiin ja pyörähti aikuisuuteen!

Calliope oli odottanut tätä päivää siskoaan enemmän. Tämä tarkoitti sitä, että hän saisi muuttaa pois kotoa, saisi Denisin omakseen!

**

He muuttivat heti omaan asuntoonsa vähän matkan päähän Beatrixin talosta, samaan naapurustoon. Denis pääsisi viimein osallistumaan poikansa elämään.

He juhlistivat uutta elämäänsä käyttäytymällä ihan yhtä holtittomasti kuin nuorempinakin.

**

Kotitalossa elämä rullasi muuttumattomana. Cedrik, Jada ja Charlie pelasivat usein yhdessä konsolipelejä. Charlie oli hakenut yliopistoon ja odotti kuumeisena tuloksia. Kunhan hän saisi itsensä kirjautuneeksi yliopistoon, hänkin muuttaisi omilleen. Hänellä oli katsottuna asunto kaupungista, jonne Salvadorkin muuttaisi toivon mukaan hänen kanssaan. Lisäksi hänen olisi otettava pari kämppistä itselleen.

**

Eräänä päivänä Xavier oli erityisen huomionkipeä ja koko perhe aavisti mistä se johtui...

Oli paljon rakastetun karvaystävän aika siirtyä ajasta ikuisuuteen.

Koko perhe oli murheen murtama surusta. Xavier oli elänyt todella pitkän ja merkityksellisen elämän.

"Jahas, hyvä poika, Xavier. Mennään, sä olet nyt vapaa."

**

Voi että kun toi eläinten menettäminen simssissä on vaan ihan kamalaa, tai sitten mulla on vaan liian suuri tunneside mun simien lemmikkeihin. :D Xavierkin oli niin pitkään tässä pelissä mukana, en oikein ymmärrä kuinka se vaan eli ja eli, mutta kun se päivä lopulta tuli, olin surullisempi kuin Annien tapauksessa. ;__;