Kaikessa hiljaisuudessa kaksoset olivat kasvaneet teineiksi. Charlize kasvoi luonnostaan hyväksi kokiksi ja täten hän alkoi tavoitella tullakseen mestarikokiksi. Hän teki muodonmuutoksen rokahtavaan suuntaan lempibändiensä innoittamana. Hän värjäsi hiuksensa mustiksi joiden latvat olivat turkoosit. Tyyli sopi tytölle Beatrixin mielestä hyvin ja kuvasti tämän luonnetta loistavasti.
Calliope kasvoi hieman vainoharhaiseksi nuoreksi naiseksi. Hänen vainoharhaisuutensa tuli esiin siinä, että hän epäili koko perheensä olevan häntä vastaan. Hän alkoi karkailla kotoa kaiken maailman bileisiin, eikä kunnioittanut oikein äitinsä yritystä pitää häntä kurissa.
**
Ei aikaakaan kulunut kun hääkellot soivat Beatrixille ja Marcelille.
Seremonia oli lyhyen kaavan mukaan, sillä Marcel vanhuksena ei olisi jaksanut huonon polvensa takia seisoa pitkään.
Paikalla olivat kaikki läheiset ja perheet.
**
"Hääkakun aika!" Beatrix ilmoitti onnellisena ja tyrkkäsi Marcelille haarukan. Taustalla Benji lennätti konfetteja ilmaan onnellisena siskonsa puolesta. Sisko oli löytänyt itselleen täydellisen elämänkumppanin, joka piti huolta koko perheestä. Mikään ei voisi pilata heidän onneaan.
"Suu auki, täältä tulee hauki!" Marcel nauroi ja syötti tuoreelle vaimolleen palan herkullista kakkua.
"Sä olet niin urpo", Beatrix mumisi suu täynnä.
"Sun urpo", Marcel vastasi ja suiden tyhjennyttyä he suutelivat intohimoisesti.
Perhekuvia!
**
"Rakas, mulla on sulle yllätys", Marcel kuiskasi Beatrixille kun he nauttivat toistensa läsnäolosta pari päivää häiden jälkeen.
Marcel oli järjestänyt kaikessa hiljaisuudessa asiat niin, että he lähtisivät häämatkalle Selvadoradaan. Roman vahtisi teinejä ja he saisivat loman samalla kaikista hankaluuksista kotona. Jotka olivat lähinnä Calliopen aiheuttamia.
"No? Kerro jo", Beatrix hoputti ja sai Marcelin naurahtamaan hiljaa.
"Me lähdetään huomen aamuna häämatkalle, paras alkaa pakata hellevaatteita laukkuun!"
**
*Olin unohtanut esitellä tämän uuden talon aiemmin niin tässä se on :D*
**
Pari päivää myöhemmin Marcel ja Beatrix nauttivat aamiaista Selvadoradassa kaikessa rauhassa. Tänä päivänä he yrittäisivät päästä viidakon läpi temppelille etsimään huikaisevia aarteita. Olihan se Marcelin tavoitteelle ominaista.
Viidakossa vilisi jos jonkinmoista myrkyllistä ja pelottavaa otusta.
He ottivat kaikenlaisia kuvia matkallaan viidakon läpi. Niin selfieitä kuin romanttisia suutelukuvia.
**
Päästyään temppelille he erosivat hetkeksi toisistaan ja lähtivät etsimään erilaisia aarteita. Jos Beatrix olisi tiennyt mitä tuleman piti, hän tuskin olisi antanut miehensä mennä tutkimaan vaarallisia salaisuuksia yksin.
Mutta niin vain kävi. Marcel yritti liikaa ja liian nopeasti, syttyi tuleen eikä osannut paniikissa tehdä mitään. Savuava ruumis makasi hiljaisena temppelin sisäänkäynnillä, eikä kukaan voinut tehdä enää mitään.
Beatrix järkyttyi suuresti tullessaan kertomaan löydöistään miehelleen. Hänen rakkautensa, se ainoa oikea, makasi maassa kuolleena.
Ei, tämä ei voi mennä näin, Beatrix ajatteli epätoivoisena ja täysin murtuneena.
Myös temppelin vartija järkyttyi näkemästään. Tai ehkä tämä järkyttyi siitä valtavasta ulvomisesta, miltä Beatrixin itku kuulosti.
Se oli kuin eläimellistä huutoa ja nyyhkettä. Kyyneleet vuosivat jokina pitkin kasvoja ja kastelivat hänen paitansa ja hameensa täysin.
Sitten saapui Viikatemies. Beatrix heittäytyi tämän eteen ja rukoili polvillaan tätä säästämään hänen tosi rakkautensa.
"Cel ei voi kuolla, tämä ei voi päättyä näin! Anna armoa, ole niin kiltti, säästä hänen henkensä!" Beatrix nyyhki Kuolemalle, joka seisoi kylmänä hänen edessään.
"Ei, hänen aikansa on nyt."
**
Beatrix päätti mennä maaliin asti, ja sai siihen tukea temppelin vartijalta. Tämän luiset halaukset eivät olleet hirveän mukavia, mutta lohdutti olla seurassa.
Beatrix kaivoi joka kaivauksen esiin ja keskittyi surunsa sijaan seikkailuunsa. Hän tekisi tämän Marcelin muiston kunnioittamiseksi.
Ja hän pääsi kuin pääsikin maaliin asti. Hetken aikaa hän tunsi olonsa voittajaksi, mutta kotimatkalla hän musertui täysin surun painosta.
**
Semmoista sitten. :( Beatrixilla ei vaan onni potki rakkauselämässä, ja tulevat käänteet eivät ainakaan helpota elämää. ;D Multa tässä osassa taas katosi kuvia teinien seikkailuista, tän osan piti alunperin sisältää niitä eikä tätä Beatrixin murhenäytelmää... En ymmärrä mihin ne kuvat katoilevat!
Mä ajattelin otsikon nähdessäni, että nyt se isin pikku salaisuus vihdoin selviää lapsille, mutta sitten tulikin jotain ihan muuta ja taidan joutua laittamaan työmeikit uusiksi. Ei koskaan pitäisi tulla aamulla lukemaan näitä... Aika vaan on ollut vähän kortilla tällä viikolla ja heräsin tuntia liian aikaisin, niin ajattelin päivittää tarinoiden kulut ja tässä sitä ollaan =D
VastaaPoistaVoi Beatrix. Mun niin käy sääliksi naista. Hänen elämänsä ei todellakaan ole ollut helppoa, kaikkea muuta. Nyt hän on jälleen yksin ja ties mitä hän murheissaan tekee. ( Draamaa! Draamaa! =D )
Tytöistä kasvoi oikein sieviä nuoria neitosia ja jotenkin näen tuon vainoharhaisuuden toimivan tarinan eduksi tulevaisuudessa. Siitä saanee kivasti irti juonta ja omat ajatukset lentää jo tosi pitkälle ja punoo omanlaisiaan kuvioita, huomaan ma. Jos sä et käytä niitä tulevissa osissa, niin mä tulen itse käyttämään omassa tarinassani, niin siksi en tässä kauheasti nyt noista ajatuksistani kirjoitakaan =D
Tytöistä kasvoi kyllä hyvin kauniita molemmista! :) Harmi, että kuvat teinien seikkailuista katosivat, niistä olisi varmasti saanut mielenkiintoista tarinaa aikaiseksi. Ehkä niitä päästään sitten näkemään tulevaisuudessa.
VastaaPoistaBeatrixin ja Marcelin häät olivat kyllä kauniit, mutta häämatka... :( Beatrixin rakkauselämä ei tosiaankaan ole sujunut onnellisten tähtien kanssa. Ensimmäinen mies oli petollinen, ja uuden onnen löydyttyä se loppui heti alettuaan. Surun käsittelystä ei varmastikaan tule helppoa, kun samaan aikaan täytyy huolehtia kolmesta enemmän tai vähemmän oikuttelevasta teinistä...