24. osa - Äiti, isä ja raskas taakka

Calliope oli saanut Charlien vinguttua mukaan bileisiin, jotka järjestäisi Callien sanojen mukaan maailman kuumin poika, Denis Joly. Charlie tapasi pojan heti ensimmäisenä pihalla ja hymyili tietäväisenä siskon mieltymyksien takia.

Callie joutui kuitenkin pettymään pahasti, sillä Denis ei kerennyt isännöinniltään kauheasti puhumaan tytön kanssa. Salvador Landgraap sen sijaan jutteli molemmille tytöille ja Charlie ihastui poikaan tahtomattaan. Ei hän halunnut tällaista turhan tärkeää ylemmistö poikaa, vaan samanhenkisen pojan kuin hän joka veisi jalat alta ensi silmäyksellä.

Salvador oli kuitenkin juuri oikealla tavalla huomioon ottava ja kohtelias, vaikka Callie olikin tyly ja tympeä kaikille. Charlize häpesi siskonsa käytöstä, tästä oli tullut oikea prinsessa, joka teki juuri niin kuin häntä sattui huvittamaan.

**

Charlize kokkasi ahkerasti ja opetteli uusia reseptejä. Hän yritti etsiä itselleen pravuuria mutta mikään ei ollut vielä räjäyttänyt kenenkään tajuntaa.

Cedrik sen sijaan teki kaikkensa ansaitakseen kaikki partiolaismerkit. Ja ne hän myös saavutti.

**

Calliope ei luovuttanut Denisin suhteen vaan hengaili tämän luona kaiket päivät. Heidän välillään oli selvästi jotain säpinää, mutta mitään, ei niin mitään Callien mielestä, ei ollut tapahtunut. Denis oli hieman etäinen kosketuksen puolesta, mutta flirttaili koko ajan. Calliope oli tulla hulluksi tämän takia.

"Kuules, beibi, mitä jos me mentäis mun huoneeseen pelaamaan vähän korttia?" Denis kysyi kuitenkin eräänä päivänä kun Callie oli jälleen tämän kotona.

"Korttia?" Calliope hämmentyi pahasti.

"Se on semmonen peli, että siihen tarvitaan vaan sut ja mut", poika sanoi ja virnisti. Callie lähti tämän perässä hieman jännittyneenä ja hämmentyneenä, ehkä tämä olisi viimein se päivä kun jotain tapahtuisi!

"Onpas sulla punainen huone", Callie sanoi aivan sekaisin tunteidensa kanssa.

"Joo, siskon vanha", Denis sanoi ja tämäkin vaikutti hieman jännittyneeltä.

"Mikä se peli oli?" tyttö kysyi ja vilkaisi ympärilleen nopeasti, ennen kuin katsoi jälleen Denisiin. Denis siirtyi lähemmäs punapäistä ihastustaan ja lähestyi huulillaan Callien huulia.

Callien riemu repesi pojan lähestymisestä ja hän yllätti Denisin täysin asettamalla kiivaasti huulensa pojan huulille. Kumpikaan ei oikein ollut varma milloin erkaantua, joten suudelma venyi...

...ja venyi. Teinit eivät tahtoneet päästää irti toisistaan.

Kun lopulta he saivat itsensä irtaantumaan toisistaan, Denis karaisi kurkkuaan hermostuneena.

"Haluaisitko sä olla mun tyttöystävä?"

"Sä kysyt tyhmiä..."

"Vastaa nyt vaan, beibi."

"Tietenkin mä haluan!"

Tästä intoutuneena he alkoivat jälleen suudella, tällä kertaa intohimoisemmin ja pian oli melkeinpä pakko hypätä peiton alle.

Voi Callie, minkä teit!

**

*Muutama kuukausi myöhemmin*

"Äiti, mun täytyy kertoa sulle jotain... Mä odotan lasta!" Callie henkäisi tyytyväisenä itseensä. Äitihän oli aina puhunut, kuinka odotti innolla heidän tuottamiaan lapsenlapsia.

"MITÄ?! Miten sä...? Ei tämä voi olla... Et sä voi olla tosissasi!" Beatrix järkyttyi kuulemastaan todella paljon, eikä oikein saanut sanoja järjestäytymään.

Callie istui äitinsä viereen ja kosketti hellästi hieman pullistunutta vatsaansa. Beatrix raivostui suunnattomasti ja alkoi huutaa kirosanoja ääneen.

"Helvetin pentu minkä teit!"

Beatrix nousi seisomaan ja alkoi tylyttää mitkä kaikki kiellettäisiin Callielta samantien. Tämä olisi arestissa koko lopun teini-ikänsä, tämä ei saisi käyttää puhelintaan viikkoon eikä myöskään tietokonetta. Beatrix käskytti hurjistuneena tytärtään, joka näytti säikähtäneeltä.

Beatrixin painuttua nukkumaan erittäin vihaisena, Calliope meni pöydän ääreen syömään.

Äitihän ei häntä määräisi! Äitihän ei häntä pitäisi arestissa ikuisuutta! Hänhän ei tottelisi tuollaista muka hänen parastaan ajattelevaa ääliötä! Hän menisi isänsä luokse!

Ja sitten Callie kävi pakkaamassa hiiren hiljaa reppunsa täyteen vaatteita ja hiipi ulos ulko-ovesta suunnistaen suorinta tietä isänsä asuinpaikalle.

**

Seamus oli pihalla tupakoimassa, kun Callie saapui tämän pihaan käveltyään bussipysäkiltä tämän talolle. Tai tämän naisen talolle.

"Isä, äiti on ihan idiootti, se määräs mut kotiarestiin koska mä saan lapsen! Voitsä uskoa! Saanko mä olla täällä hetken, mietittäis vaikka isompaa taloa tai..."

"Sä et voi olla tosissasi! Raskaana! Sähän olet kuudentoista! Ei sun pidä vielä hankkia lapsia!" Seamus raivostui aivan niin kuin Beatrixkin. Kirottuaan tytön alimpaan helvettiin hän raahasi tämän sisälle, jotta he voisivat miettiä mitä tehdä rauhallisemmin.

Seamus istutti Callien ruokapöydän ääreen ja yritti puhua tytölle järkeä.

"Mä soitan sun äidille, että hakee sut pois", mies sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen, kun Kailey nousi ylös pöydästä.

"Ei isä, mä haluan asua sun kanssa!" tyttö parkui ja yritti vedota isänsä tunteisiin.

"Ei se nyt vaan käy", Seamus sanoi vaikeana.

"Isä, mä lupaan olla kunnollinen ja alkaa käymään kouluakin paremmin ja..."

"Calliope, lopeta, mä soitan nyt."

 Tilannetta ei auttanut Kailey, joka kihisi raivosta sitä kohtaan, että Seamusin entisen elämän tytär saapui hänen kotiinsa, kuin tämä muka haluttaisiin sinne. Eikö se, että Seamus ei pitänyt mitään yhteyttä vuosiin lapsiinsa riittänyt todisteeksi. Typerä tyttö, vielä raskaanakin...

"Hoida se ulos täältä", nainen sihahti miehelleen hampaiden välistä.

**

Parin tunnin päästä Beatrix marssi raivoissaan exänsä ovelle. Nyt hän joutuisi vielä kaiken muun lisäksi näkemään sen naisen! Mitä Calliope ajattelikaan! Tyttö saattaisi heidät kaikki turmioon vielä jonain päivänä, jos ei fiksuuntuisi.

"Tämä on sinun syytäsi, sinä hylkäsit tytön ja nyt se on ihan sekaisin! Sinä saat luvan maksaa vauvan tarvikkeet ja kaiken mitä Callie tarvitsee raskauden aikana, ja sen jälkeen meistä kukaan ei halua kuulla tai nähdä sua, tai mitään muutakaan!" Beatrix tylytti Seamusia heti ovesta sisään astuttuaan.

"Hyvä on, hyvä on, rauhoitu!" mies mutisi vastaukseksi.

Kailey tuli samassa paikalle, ja alkoi ilkkua Beatrixin epäonnistumista vanhempana. Se oli viimeinen niitti ruskeatukkaiselle.

Hän viskasi pöydällä olleen juoman naisen kasvoille, jonka jälkeen tilanne kehkeytyi jopa käsirysyksi. Seamus irroitti naiset toisistaan ja Beatrix pakotti tämän jälkeen Calliopen autoon. He ajoivat kiusallisessa hiljaisuudessa koko matkan kotiin.

**

Seuraava aamu valkeni kylmänä mutta seesteisenä. Roman oli ajatellut mennä kävelylle, mutta tunsi yllättäin heikotusta jaloissaan ja laskeutui vaivalloisesti maahan.

"Roman Houts, se päivä, kun näet Annien taas, on tullut. Ole rauhassa, siellä kaikki on hyvin."

Niimpä mies vain kävi makuulle rauhallisena ja tyytyväisenä, hän oli elänyt hyvän elämän.

**

Hieman surullisestihan tämä osa päättyi, mutta mitäs mietteitä tämä osa aiheutti teissä? ;) Callien raskaus oli kova shokki Beatrixille, muulle perheelle ei välttämättä niinkään...

Kiitos kommenteista viime osaan!