27. osa - Tahdotko mut tosiaan?

Pieni Dominik oli Beatrixin uusi lellikki. Vanha nainen rakasti lapsenlapsiaan, mutta ei enää voinut kaiken aikaa hoitaa Derrickiä, sillä tämä oli tietenkin muuttanut Callien mukana pois kotoa. Ja olihan tyttö vielä hankkiutunut uudelleen raskaaksikin! Beatrix ajatteli hieman kauhulla todella nuoria vanhempia, joita Callie ja Denis olivat.

**

Uusi vuosi vaihtui rauhallisesti perheen kesken. Charlie oli muuttanut tyyliään hieman ja alkanut pitää hiuksiaan auki. Ne olivatkin kasvaneet todella pitkiksi ihan huomaamatta.

Oli vähän höyryävää tunnelmaakin vuodenvaihdoksessa, sillä Charlize ja Salvador pelehtivät ensi kertaa. 

**

Charlizen muutettua pois, kokkausvastuu siirtyi Jadalle, joka oli ihan onneton keittiössä. Cedrik ja Beatrix söivät silti kaiken, mitä nainen kokkasi heille ja vakuuttelivat sen olevan herkullista, vaikka maistoihan Jada-parka itsekin, että ruuat maistuivat joko oudoilta, palaneilta tai muuten vain huonoilta.

**

Dominikin syntymä ei vähentänyt Cedrikin rakkautta Jadaan, päinvastoin, heidän suhteensa oikein kukoisti. Joka hetkessä he syleilivät toisiaan ja antoivat huomaamattomia suudelmia toisilleen, kuin tottumuksesta ja tavasta vain huomioida toinen arjessa pienen vauvan kanssa.

Eräänä päivänä sitten käytiin seuraavanlainen keskustelu.

"Rakas, mitä jos mä veisin sut ulos syömään, johonkin hienoon ravintolaan?"

"Miksi me mentäis hienoon ravintolaan? Ja kuka vahtii Dominikia, mä epäilen sitä teidän lastenhoitajaa vahvasti."

"Mennään nyt vaan, ja äiti lupas hoitaa poikaa sen aikaa."

"Kauhea vaiva laittautua..."

"Kulta, sä voit tulla vaikka noissa vaatteissa ja sä oot silti kaikista upein ja kaunein."

**

Niinpä lopulta Cedrik sai Jadan vakuutettua siitä, että ravintolaillallinen olisi hyvä juttu. He istuutuivat pöytään ja tilasivat hummeria ja jonkinsortin kokeellisen annoksen.

Valitettavasti vain tarjoilija onnistui pudottamaan heidän annoksensa tuodessaan niitä pöytään. Cedrik oli niin tulisilla hiilillä suunnitelmansa vuoksi, että raahasi Jadan ulos ravintolasta sillä välin kun heille tehtiin uusia annoksia.

**

"Sä olet kaunein, upein, mahtavin nainen, jonka mä olen eläissäni tavannut."

"Voi, rakas..."

"Anna mä puhun nyt, kulta. Sä olet upein äiti, jonka mä voisin toivoa meidän yhteiselle lapselle ja mä en tule ikinä hylkäämään teitä, niin kuin mun isäni teki meille. Mä haluan olla paras mahdollinen mies ja isä, sulle ja Dominikille."

"Niinpä, kaunokainen..."

"Tulisitko sä mun vaimoksi?"

"Oi, kyllä, kyllä! Voi ei, voi ei", Jada kyynelehti ja naurahti hermostuneesti.

"Se on niin kaunis! Mahtuukohan se mun sormeen?"

"Se on täydellinen!" Jada hihkaisi onnensa kukkuloilla.

"Ei, vaan sä oot", Cedrik totesi sydän pakahtumaisillaan onnesta.

He suutelivat kuun loisteessa ja katselivat vain toisiaan silmiin. Sitten Jada päätti paljastaa salaisuutensa.

"Cedrik, meille tulee uusi lapsi."

"Näin nopeaan?"

"Kyllä, mutta kyllä me pärjätään."

"Onneksi meillä on äiti auttamassa."

Tämän keskustelun jälkeen Cedrik kaappasi tulevan vaimonsa syliinsä ja Jada kikatti onnellisena.

**

He palasivat ravintolaan, jossa Jadalle oli tuotu punaviiniä. Jada nosti jo lasin huulilleen, mutta muisti sitten, ettei saanutkaan juoda sitä.

He olivat molemmat erittäin flirttailevalla tuulella, onnellisia kuin mitkä. Koko ravintolaillallinen oli yhtä silmäpeliä ja rivoa vitsiä.

"Kippis, mun kauniille morsiammelle ja meidän tulevalle lapselle", Cedrik virnisti ja hörppäsi lasistaan. Jada vain hymyili tyytyväisenä.

**

Kotona ilotulitteet räjähtelivät heidän päästessään sänkyynsä asti.

**

Charlizen ovelle oli ilmestynyt mysteerivieras. Tai siis, mysteeri oli siinä, että mitä mies teki tyttärensä oven takana.

"Hei, Seamus", Charlie tervehti isäänsä käyttäen etunimeä, eikä sanaa "isä".

"Charlie, oletpa sinä kasvanut!" Seamus huudahti ja koitti halata tytärtään, joka torjui tämän eleen, mutta kutsui miehen kuitenkin sisään syömään.

Seamus pyysi ensin lainaksi vessaa ja katosi sinne. Charlize kirosi yksinään sipuleille leikkuulaudalla ja yritti rauhoittua. Tämä homma pitäisi hoitaa huolella, jotta hän saisi tietää, mitä mies teki hänen asunnossaan.

"Mä laitan meille chiliä, käyhän se?"

"Joo, totta kai. Opiskeletko sinä, kun tämä näyttää ihan opiskelija-asunnolta."

"Joo, mä opiskelen kulinaristiks."

"Sepäs on... hienoa. Sinä siis tykkäät kokata?"

"Joo, ilmiselvästi. Tiedätkö, sä tietäisit nää asiat, jos et ois häipyny."

Seamus meni aivan hiljaiseksi.

Syödessään Seamus yritti virittää keskustelua, mutta siitä ei oikein meinannut tulla mitään. Charlie oli niin tuohtunut isänsä yllättävään ilmestymiseen, vaikka tämä oli ollut niin tyly Callieta kohtaan vuosia aiemmin.

"Mulla on ollut vähän vaikeaa Kaileyn kanssa..." Seamus aloitti hiljaa.

"Ja se on mun ongelma, koska...?"

"Ei se ole sinun ongelmasi, mä vaan halusin lähestyä sua, kun..."

"Sulla ei oo kohta muitakaan?"

"Siis koitatko sä nyt ihan oikeasti sanoa, että nyt sä haluat olla osa mun, tai meidän, elämää? Kaikkien näiden vuosien jälkeen? Kuinka sä kehtaat, miten sä ihan totta voit olla noin typerä?!" Charlize vimmastui oikein kunnolla.

"Anteeksi, mun on parempi lähteä", Seamus sanoi nopeasti ja katosi ovesta jättäen typertyneen Charlien yksin keittiöönsä.

**

Mitäs mietteitä tämä osa herätti? Seamus yrittää luikerrella takaisin ainakin Charlien elämään, mistä sitä tietää, kenen ovelle tämä seuraavaksi ilmestyy!