29. osa - Saat viedä mut pois

Lähdetään selittelylinjalle: mulla meni hermo mun mods kansioon, poistin kaiken. Oon tässä pari päivää lataillut asioita uudelleen ja uusia juttuja. Päätin myös palata maxis matchiin samalla, kun meni hermo myös siihen, että kaikkien hiusvärit oli kokoajan sekaisin. Samalla päätin myös pistää Oliverit uuteen tallennukseen, kun vanha oli niin sekava.

Ja pahoittelen kovasti taukoa, on ollut niin paljon muuta meneillään ja taistelen tällä hetkellä mielenterveyteni kanssa suoraan sanottuna, joten seuraavaankin osaan voi mennä aikaa, ennen kuin saan innon kirjoittaa ja pelata jälleen.

Tässä kohtaa tarinaa hypätään iso aikahyppy eteenpäin, ihan vaan, että pysytään loogisempana ja te, rakkaat lukijat, pysytte kärryillä ehkä paremmin kun kaikki on kuitenkin erilaista. Eli tässä se tulee, Oliverit n. 10 vuotta myöhemmin:

**

Oli viimein sen onnellisen päivän aika, kun Jada ja Cedrik saisivat toisensa virallisesti omikseen. He olivat lykänneet ja lykänneet tätä päivää lasten syntymisen ja Beatrixin sairastumisen vuoksi, mutta viimein!

"Nyt se on menoa!" Jada kuiskasi Cedrikin korvaan juuri ennen h-hetkeä. Cedrikiä nauratti, hän oli niin onnellinen kaikesta elämässään. Lapsistaan, Jadasta, tulevaisuudesta.

"Kaunokaiseni", Cedrik sanoi ja sai Jadan jalat veteliksi.

"Mä lupaan rakastaa sua aina ja ikuisesti, sä olet mun kaikkeni, mun elämäni. Sä olet syy herätä ja mä rakastan joka ikistä iltaa, jona saan nukahtaa sun viereen. Ja viimein, viimein sä olet mun vaimoni."

"Rakas", Jada sanoi koruttomasti ja kohotti kätensä, johon Cedrik oli vain sekuntia aiemmin asettanut vihkisormuksen.

"Vau."

**

Hääjuhlaan oli kutsuttu koko perhe puolisoineen. Jada vitsaili Callielle, että tämä olisi seuraava. Dorian, ensimmäinen kolmosista, kuunteli keskustelua oudoksuen koko naimisiinmenoa. Hän ei ainakaan ikinä hankkisi tyttöystävääkään, hyi olkoon.

Paikalla oli paikallinen pianisti soittamassa koko juhlien ajan.

Charlie oli vaihtanut hiustensa värin takaisin omaansa. Hän oli myös hillinnyt itseään pukeutumisessa ja meikeissä hieman aikuistuttuaan. Hääjuhlaankin hän oli huomaamattaan lähtenyt kokonaan meikittä. Hän syytti tästä Salvadoria ja heidän pientä tytärtään, jonka valmiiksi laittamiseen oli mennyt niin kauan.

Dharma oli erityisesti Dominikin suosikki, ja vastaavasti poika oli Dharman suosikki. Teinillä oli aina aikaa leikkiä pienen serkkunsa kanssa, vaikka vanhempiensa häissä.

Cedrik keskusteli mieluusti Derrickin kanssa. Poika oli hyvin samantyyppinen kuin hän itse ja Cedrik halusi kannustaa siskonpoikaansa mahdollisimman paljon.

Pieni Dahlia vain kuunteli ihmeissään keskustelua vanhempien simien kesken.

**

Kotona Dominik oli kunnostautunut pianonsoitossa, mumminsa kannustettua häntä aina tarttumaan soittimiin pienempänä. Poika oli melko taitava pimputtelemaankin, hän oli suorastaan luonnonlahjakkuus.

Dorian sitä vastoin oli kiinnostunut tieteestä. Hän oli varma, että hänen luonteellaan hänestä tulisi suuri ja mahtava hullu tiedemies isona.

Desire oli taas sosiaalista ja erittäin puheliasta sorttia. Tyttö pajatti taukoamatta ja oli hänen kuultu puhuvan jopa unissaan. Minkäs sille mahtaa, jos on paljon asiaa, tyttö itse ajatteli.

Viimeinen kolmosista, Daniel, oli isänsä kaltaisin. Hän oli aktiivinen ja urheilullinen, tykkäsi mennä pää edellä joka paikkaan. Daniel haaveili, että hänestä tulisi vielä ammattiurheilija.

**

Beatrixilla oli todettu dementia jo monta vuotta sitten. Hän oli sen vuoksi muuttanut vanhainkotiin hyvin varhain vanhuudestaan. Hänen viikkonsa kohokohta oli siltikin aina kun joku hänen lapsista perheineen tuli käymään häntä katsomassa.

Vanhainkodissa, oikealla lääkityksellä ja valvonnalla, Beatrix oli saanut itseään hieman parempaan kuntoon. Hän ei enää näyttänyt kuihtuneelta ja hennolta, vaan oli saanut vanhoja voimiaan takaisin jonkin verran. Cedrik, Callie ja Charlie olivat erityisen mielissään äitinsä paremmasta voinnista.

Etenkin Dorian oli mumminsa lellikki. Heillä oli todella hyvä suhde ja Dorian rakasti vierailuja mumminsa luona. Hän kävi välillä vain yksinkin viikolla tapaamassa vanhuksia vanhainkodilla ja teki siellä läksynsä vanhusten avustamana.

"Derrick, miten sinun koulusi?"

"Mummi, mun nimi on Dominik."

"Dom... Tietenkin. Miten sinä oletkin noin iso?"

"Voi mummi."

Vanhainkodilla oli sekalainen sakki muitakin asukkeja. Erityisen tärkeä vanhuksille oli päivällä televisiosta tuleva Mäyrä -dekkari.

"Mummi, milloin sinä tulet kotiin?" Daniel kysyi halatessaan vierailun lopuksi isoäitiään.

"Minä tulen viikonlopuksi teille, mutta mummin koti on nykyään täällä."

"Miksi?"

"Daniel, kyllähän sinä tiedät, että mummisi tarvitsee hoitoa ja on siksi täällä", Cedrik puuttui puheeseen. Hänen oli vaikea hyväksyä lastensa syyllistävän tarkoittamattaan äitiään.

"Miksei äiti voi hoitaa mummia?"

"Åidilläsi on poika-kulta omakin elämä. Sitä paitsi, minä viihdyn täällä", Beatrix sanoi ja rutisti pojanpoikaansa tiukasti kylkeensä.

**

No niin, viime osan cliffhanger oli tosiaan se, että kolmosethan sieltä putkahti maailmaan. Beatrixin sairaus oli hyvin todellinen mulle pelissä, sillä vanhukseksi tultuaan tämän saattoi löytää keskellä yötä harhailemasta pihalla todella likaisena, vaikka juuri oli käynyt pesulla. Vanhainkoti modi on ihan loistava ainakin tarinankerronnan kannalta!