30. osa - Ensirakkaus

Cedrik hoiti töidensä ohella viimein tutkintoaan loppuun. Hän oli joutunut lykkäämään opintojaan kolmosten synnyttyä, mutta nyt hänellä riitti aikaa käydä muutama jäljelle jäänyt kurssi. Hänen tutkintoaan tarvittiin, sillä perhe eli suorastaan kädestä suuhun sillä hetkellä, joten parempi palkkainen työ kuulosti todella hyvältä.

**

Dominik oli alkanut viettää paljon aikaa paikallisella ostoskeskuksella. Keilaaminen oli hänestä todella hauskaa ajanvietettä ja pianpa pojalle muodostui kaveripiiri muista teineistä, jotka hengailivat illat ostarilla.

Yksi näistä uuden kaveripiirin simeistä oli kaunis tyttö, nimeltään Bianca. Tyttö oli hyvin ulospäinsuuntautunut ja se vangitsi ensihetkestä alkaen Dominikin katseen. Tyttö punasteli saamastaan huomiosta, mutta kumpikaan ei ollut uskaltautunut tekemään aloitetta.

Kaveripiiriin kuului Dominikin serkku, Derrick, sekä hänen lisäkseen pari muuta tyttöä ja poikaa. He viettivät rutkasti aikaa pelaillen pelikoneilla, käymällä syömässä ja katsomalla elokuvia. Dominik oli selkeästi joukon johtaja ja muut seurasivat häntä

Eräänä iltana jengi oli jälleen kokoontunut keilaamaan. Dominik oli vannoutunut, että tänä iltana hän tekisi viimein unelmansa toteen ja suutelisi Biancaa. Hän oli hieman hajamielinen yrittäessään kehittää suunnitelmaansa ja hävisi railakkaasti kisassa.

Lopulta kaikki alkoivat tehdä lähtöään koteihinsa, silloin Dominik rohkaistui viimein ja pyysi Biancan sivummalle.

"Sä olet ollut ihan outo koko illan, onko kaikki hyvin?" Bianca kysyi huolestuneena.

"Joo... Mä vaan..." ja sitten hän teki sen. Bianca yllättyi, punastui railakkaasti ja hymyili ujosti Dominikille suudelman jälkeen.

"Niin, että tota... Lähtisiksä huomenna mun kanssa kahville?" Dominik kysyi hymyillen.

"Joo, tietenkin!" Bianca henkäisi ja lähti juoksemaan tyttökavereidensa perään.

**

Seuraavana päivänä Dominik tosiaan vei Biancan kahville. Alkuun molemmat ujostelivat kovasti, eikä kumpikaan saanut suutaan auki. He istuivat hiljaa hymyillen vain itsekseen.

Lopulta Dominik sai sanaisen arkkunsa avattua, mutta Bianca ei oikein osannut vieläkään puhua mitään. Niinpä hän kuunteli tarkkaavaisesti hymyillen leveästi pojan tarinointia.

"Mä mietin, että haluaisitko sä olla mun pari tanssiaisissa?" Dominik kysyi lopulta ja sai tytön vieressään nyökkäilemään innostuneesti.

"Joo, se olis ihanaa", Bianca sanoi hiljaa ja Dominik tarttui tytön käteen ja veti tämän seisaalleen.

"Ollaanko me nyt, niinku, yhdessä?" poika kysyi ja siveli kämmenselällään Biancan poskea.

"Jos... Jos sä haluat?" tyttö sanoi ja katsoi kiharahiuksista syvälle silmiin harmailla silmillään.

"Tietenkin mä haluan, muru", Dominik sanoi ja veti Biancan suudelmaan.

"Sä olet niin ihana", Bianca kikatti.

"Ei vaan sä", Dominik sanoi matalalla äänellä ja pussasi tytön poskea.

"Mun pitää nyt oikeasti mennä, nähäänhän me huomenna?"

"Totta kai me nähdään. Tekstaa mulle kun oot kotona?"

"Joo, tietty. Nähdään, Dom", Bianca sanoi ja antoi pojallle vielä nopean suukon huulille ennen kuin lähti kahvilasta kotiaan kohti. Dominik jäi hetkeksi haaveilemaan paikoilleen, kunnes päätti, että hänenkin oli aika mennä kotiin.

**

Kun kotona ei kukaan vanhemmista simeistä juuri ollut, oli talouden lasten opeteltava ruuanlaittoa. Etenkin Dorian ja Daniel ottivat tätä vastuuta mielellään itselleen. He tuntuivat nauttivan ruuanlaitosta toisin kuin Desire. 

**

Lauantai-aamuna Cedrik kävi ensitöikseen hakemassa Beatrixin lomalle kotiin viikonlopuksi. Koko perhe nautti aamiaisen yhdessä, jonka jälkeen oli aika puuhailla kuka mitäkin.

"Ei, ei, ei! Cedrik keskity!" Beatrix mentoroi edelleen mielellään lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Cedrik oli yhtä toivoton ollut aina viulun kanssa, vaikka olikin harjoitellut paljon elämänsä aikana.

"Jospa sä unohtaisit viulunsoiton, poikakulta", Beatrix sanoi lopulta ja sai Cedrikinkin huokaisemaan helpotuksesta. Hän keskittyisi ennemmin avaruusjuttuihin ja käsillään rakentamiseen oikein mieluusti.

Beatrix nautti maalaamisesta edelleen ja myi pari mestariteosta taidegalleriaan. Rahat hän ojensi suoraan Cedrikille, auttaakseen hieman edes laskujen maksussa.

**

Beatrixin kotiloman kunniaksi koko perhe päätti viettää yhteisen leffaillan lauantai-iltana. Meteliä, vilskettä ja vilinää riitti kun paikalla oli yksi vanhus, viisi aikuista, kaksi teiniä, neljä lasta ja yksi taapero. Jada oli ainut suvusta, joka ei päässyt osallistumaan töiltään.

Dominik vietti koko illan Dharman kanssa, viskellen tyttöä ilmaan...

...ja opettaen kuvakorteista sanoja tytölle. Paistinpannu on erittäin tärkeä sana kaksivuotiaalle, selkeästi. Dominikin haaveisiin oli alkanut tulla jo omatkin lapset, vaikka niiden aika ei ehkä ihan vielä olisi. Poika oli kuitenkin erittäin kypsä ja vastuullinen ikäisekseen, että ei olisi ihmekään, jos hän päätyisi hankkimaan lapsia erittäin nuorena harkitusti.

**

Tässä osassa päästiinkin pureutumaan Dominikiin enemmän. Hänelle mulla on selkeät juonikuviot tiedossa. Muista lapsista en ole vielä ihan niin varma. Ensiosassa esittelen uuden talon Olivereille, kun sain viimein aikaiseksi rakentaa sellaisen, yritän myös pureutua muuhunkin kuin vain Dominikiin, hänellä pelaaminen on vaan just nyt tosi mielekästä! :D

29. osa - Saat viedä mut pois

Lähdetään selittelylinjalle: mulla meni hermo mun mods kansioon, poistin kaiken. Oon tässä pari päivää lataillut asioita uudelleen ja uusia juttuja. Päätin myös palata maxis matchiin samalla, kun meni hermo myös siihen, että kaikkien hiusvärit oli kokoajan sekaisin. Samalla päätin myös pistää Oliverit uuteen tallennukseen, kun vanha oli niin sekava.

Ja pahoittelen kovasti taukoa, on ollut niin paljon muuta meneillään ja taistelen tällä hetkellä mielenterveyteni kanssa suoraan sanottuna, joten seuraavaankin osaan voi mennä aikaa, ennen kuin saan innon kirjoittaa ja pelata jälleen.

Tässä kohtaa tarinaa hypätään iso aikahyppy eteenpäin, ihan vaan, että pysytään loogisempana ja te, rakkaat lukijat, pysytte kärryillä ehkä paremmin kun kaikki on kuitenkin erilaista. Eli tässä se tulee, Oliverit n. 10 vuotta myöhemmin:

**

Oli viimein sen onnellisen päivän aika, kun Jada ja Cedrik saisivat toisensa virallisesti omikseen. He olivat lykänneet ja lykänneet tätä päivää lasten syntymisen ja Beatrixin sairastumisen vuoksi, mutta viimein!

"Nyt se on menoa!" Jada kuiskasi Cedrikin korvaan juuri ennen h-hetkeä. Cedrikiä nauratti, hän oli niin onnellinen kaikesta elämässään. Lapsistaan, Jadasta, tulevaisuudesta.

"Kaunokaiseni", Cedrik sanoi ja sai Jadan jalat veteliksi.

"Mä lupaan rakastaa sua aina ja ikuisesti, sä olet mun kaikkeni, mun elämäni. Sä olet syy herätä ja mä rakastan joka ikistä iltaa, jona saan nukahtaa sun viereen. Ja viimein, viimein sä olet mun vaimoni."

"Rakas", Jada sanoi koruttomasti ja kohotti kätensä, johon Cedrik oli vain sekuntia aiemmin asettanut vihkisormuksen.

"Vau."

**

Hääjuhlaan oli kutsuttu koko perhe puolisoineen. Jada vitsaili Callielle, että tämä olisi seuraava. Dorian, ensimmäinen kolmosista, kuunteli keskustelua oudoksuen koko naimisiinmenoa. Hän ei ainakaan ikinä hankkisi tyttöystävääkään, hyi olkoon.

Paikalla oli paikallinen pianisti soittamassa koko juhlien ajan.

Charlie oli vaihtanut hiustensa värin takaisin omaansa. Hän oli myös hillinnyt itseään pukeutumisessa ja meikeissä hieman aikuistuttuaan. Hääjuhlaankin hän oli huomaamattaan lähtenyt kokonaan meikittä. Hän syytti tästä Salvadoria ja heidän pientä tytärtään, jonka valmiiksi laittamiseen oli mennyt niin kauan.

Dharma oli erityisesti Dominikin suosikki, ja vastaavasti poika oli Dharman suosikki. Teinillä oli aina aikaa leikkiä pienen serkkunsa kanssa, vaikka vanhempiensa häissä.

Cedrik keskusteli mieluusti Derrickin kanssa. Poika oli hyvin samantyyppinen kuin hän itse ja Cedrik halusi kannustaa siskonpoikaansa mahdollisimman paljon.

Pieni Dahlia vain kuunteli ihmeissään keskustelua vanhempien simien kesken.

**

Kotona Dominik oli kunnostautunut pianonsoitossa, mumminsa kannustettua häntä aina tarttumaan soittimiin pienempänä. Poika oli melko taitava pimputtelemaankin, hän oli suorastaan luonnonlahjakkuus.

Dorian sitä vastoin oli kiinnostunut tieteestä. Hän oli varma, että hänen luonteellaan hänestä tulisi suuri ja mahtava hullu tiedemies isona.

Desire oli taas sosiaalista ja erittäin puheliasta sorttia. Tyttö pajatti taukoamatta ja oli hänen kuultu puhuvan jopa unissaan. Minkäs sille mahtaa, jos on paljon asiaa, tyttö itse ajatteli.

Viimeinen kolmosista, Daniel, oli isänsä kaltaisin. Hän oli aktiivinen ja urheilullinen, tykkäsi mennä pää edellä joka paikkaan. Daniel haaveili, että hänestä tulisi vielä ammattiurheilija.

**

Beatrixilla oli todettu dementia jo monta vuotta sitten. Hän oli sen vuoksi muuttanut vanhainkotiin hyvin varhain vanhuudestaan. Hänen viikkonsa kohokohta oli siltikin aina kun joku hänen lapsista perheineen tuli käymään häntä katsomassa.

Vanhainkodissa, oikealla lääkityksellä ja valvonnalla, Beatrix oli saanut itseään hieman parempaan kuntoon. Hän ei enää näyttänyt kuihtuneelta ja hennolta, vaan oli saanut vanhoja voimiaan takaisin jonkin verran. Cedrik, Callie ja Charlie olivat erityisen mielissään äitinsä paremmasta voinnista.

Etenkin Dorian oli mumminsa lellikki. Heillä oli todella hyvä suhde ja Dorian rakasti vierailuja mumminsa luona. Hän kävi välillä vain yksinkin viikolla tapaamassa vanhuksia vanhainkodilla ja teki siellä läksynsä vanhusten avustamana.

"Derrick, miten sinun koulusi?"

"Mummi, mun nimi on Dominik."

"Dom... Tietenkin. Miten sinä oletkin noin iso?"

"Voi mummi."

Vanhainkodilla oli sekalainen sakki muitakin asukkeja. Erityisen tärkeä vanhuksille oli päivällä televisiosta tuleva Mäyrä -dekkari.

"Mummi, milloin sinä tulet kotiin?" Daniel kysyi halatessaan vierailun lopuksi isoäitiään.

"Minä tulen viikonlopuksi teille, mutta mummin koti on nykyään täällä."

"Miksi?"

"Daniel, kyllähän sinä tiedät, että mummisi tarvitsee hoitoa ja on siksi täällä", Cedrik puuttui puheeseen. Hänen oli vaikea hyväksyä lastensa syyllistävän tarkoittamattaan äitiään.

"Miksei äiti voi hoitaa mummia?"

"Åidilläsi on poika-kulta omakin elämä. Sitä paitsi, minä viihdyn täällä", Beatrix sanoi ja rutisti pojanpoikaansa tiukasti kylkeensä.

**

No niin, viime osan cliffhanger oli tosiaan se, että kolmosethan sieltä putkahti maailmaan. Beatrixin sairaus oli hyvin todellinen mulle pelissä, sillä vanhukseksi tultuaan tämän saattoi löytää keskellä yötä harhailemasta pihalla todella likaisena, vaikka juuri oli käynyt pesulla. Vanhainkoti modi on ihan loistava ainakin tarinankerronnan kannalta!

28. osa - Äiti, minä päätän

Callie oli kaikessa hiljaisuudessa saanut tyttären, Dahlian. Hänellä riitti työnsarkaa kahdessa pienessä lapsessa, eikä heillä nyt varsinaisesti ollut kauheasti rahaa. Denis kävi kyllä töissä, mutta ilman koulutusta, palkka oli huono.

Denis kyllä auttoi, varsinkin Derrickin kanssa, jonka vauva-ikä häneltä oli jäänyt väliin. Mies oli korjannut asiaa olemalla mahdollisimman paljon läsnä poikansa elämässä ollessaan kotona.

**

Cedrik oli alkanut huolestua kovasti äitinsä vuoksi. Tämä oli laihtunut, kuihtunut suorastaan, mutta ei ollut suostunut menemään lääkäriin asian vuoksi. Cedrikiä vaivasi, että mikä äidillään oli vikana. Hän ei vain keksinyt, miten voisi auttaa.

Beatrix kuitenkin söi heidän edessään ihan normaalisti, eikä vaikuttanut oikeastaan masentuneeltakaan. Tokihan hän paneutui kovasti töihinsä ja viulunsoittoon, ja tietenkin Dominikin hoitoon, mutta oli kuitenkin jollain tavalla suorastaan poissaoleva ja huono muistinen.

"Trixie, tiedäthän sä, että meille on tulossa toinen lapsi?"

"Mä aavistelin jotain, kyllä", vanha nainen vastasi, mutta mitään reaktiota ei oikeastaan tullut.

Cedrik oli entistä huolestuneempi.

**

Oli Dominikin aika kasvaa taaperoksi! Jostain syystä tästä pienestä, hyvin itsenäisestä pojasta, tuli blondi. Edellinen vaaleaverikkö oli Annie, joten pari sukupolvea on hypitty yli tästä geenistä.

Cedrik opetti innoissaan pojalleen tarvittavia taitoja. Hän halusi, että poika olisi mahdollisimman hyväkäytöksinen kun hänen pikkuveljensä tai -siskonsa syntyisi.

Dominik oli onneksi nopea oppimaan ja tykkäsi leikkiä palikoilla ja tabletillaan, tosin isänsä seuraa hän ei niin arvostanut.

"MINÄ HALUAN ITSE!!" poika sai kiukkukohtauksia kun Cedrik neuvoi liikaa.

**

"Beatrix, mitä jos istuisit tuohon pöydän ääreen, Cedrik haluaa puhua sulle", Jada sanoi vanhalle naiselle, joka rupatteli mukavia Dominikille.

"Kuules nyt, äiti! Sun on mentävä lääkäriin, sillä sulla on selkeästi jokin vialla!"

"Ei minua mikään vaivaa, älä hupsi", Beatrix sanoi ja yritti hymyillä. Oikeasti häntä pelotti suuresti, hän oli kokenut niin paljon muistikatkoja, eikä tiennyt mitä tulisi vielä tapahtumaan. Hän oli laihtunutkin todella hurjasti, eikä ollut enää ollenkaan voimissaan.

"Ei, minä olen perheen pää nyt, ja minä sanon, että sinun on mentävä lääkäriin!"

"Hyvä on... Minä menen."

"Kiitos."

**

Cedrik luki joka ilta Domin uneen, se oli oikeastaan ainoa asia, missä poikaa sai auttaa. Cedrik teki tämän oikein mielellään.

**

Jada oli todella suuri ja tunsi itsensä kuin rantautuneeksi valaaksi. Hän ei halunnut pelehtiä Cedrikin kanssa, vaikka Cedrik vannoi, että nainen oli houkuttava ja kaunis edelleen, mahasta huolimatta. Jada kuitenkin kieltäytyi kaikista ehdotuksista.

Kirjoittaja toivoi vain, että sieltä ei tulisi TAAS kaksosia.

**

Jotain oli pahasti vialla, ja Cedrik oli täydessä paniikissa sairaalan pihalla. Oli aivan liian aikaista vauvan syntyä, ja Jadalla oli outoja kipuja.

Lääkäri, Matt, katseli huolissaan näyttöä, joka näytti, mitä Jadan sisällä tapahtuikaan.

Jada oli seota pelosta. Hänen pieni vauvansa ei voisi menehtyä, ei nyt, kun Beatrixillakin oli vaikeaa muutenkin. Ei nyt, kun heidän piti mennä naimisiin.

"Jada, Cedrik, täällä näkyy jotain vakavaa. Minä en tiedä, miten tätä ei ole huomattu aiemmin ja tämä tulee varmasti olemaan shokki."

Jadan sydän jätti yhden lyönnin väliin ja hän katsoi kyynelehtien Cedrikiin. Mies kumartui hänen päänsä luo ja silitti naisen hiuksia.

"Kerro, Matt, mitä siellä näkyy?"

**

Jätetäänpäs tää osa cliffhangeriin. :D Arvaatteko mitä tapahtuu? ;)