10. osa - Normaalia perhe-elämää

Benji luki ahkerasti lahjaksi saamiaan kirjoja. Lisäksi hän pakotti joka ilta äitinsä lukemaan niitä hänelle, vaikka hän osasikin itse lukea ja osasi kirjat ulkoa jo tässä vaiheessa. Hän kuunteli silti tarkkaavaisesti jokaisen sanan ja rakasti tätä hetkeä päivästä enemmän kuin mitään.

Roman oli ottanut lapset omikseen ja anonut huoltajuutta, joka hänelle myönnettiin jostain syystä saman tien. Tämä ihmetytti kovasti Romania ja Annieta, mutta he antoivat asian olla ja jatkoivat elämäänsä onnellisena pienenä perheenä. He olivat sopineet, etteivät hankkisi lisää lapsia, vaikka Romanilta tässä tapauksessa jäisikin omat jälkeläiset saamatta. Heillä kumminkin oli talo täysi ja täysipäiväinen työ kahdessa nuoressa lapsessa. Annie toisinaan haaveili ehkäisyn pettämisestä ja vahinkoraskaudesta, sillä hän ikävöi lastensa vauva-aikoja.

Koko perhe otti osaa kovasti Beatrixin opettamiseen. Benji oli innokkaimpana opettamassa pikkusiskoaan, josta oli tullut hänen elämänsä tärkein asia heti äitinsä jälkeen. Beatrix oli onneksi innokas oppija kun opettajia oli niin monta antamassa vinkkejään tytölle.

**

Eräänä yönä tumma nainen murtautui heidän kotiinsa ja lähti hiipimään kohti aikuisten makuuhuonetta...

Nainen teki taikojaan Romanin vierellä ja täysin miehen huomaamatta sai tämän nousemaan pystyyn...

"...Ja sinä et tule muistamaan tästä mitään", nainen mumisi hiljaa ja...

...hyökkäsi imemään hurmetta Romanista.

Mystisen naisen poistuessa Roman kaatui maahan ja jatkoi nukkumistaan siihen asti, että herätyskello alkoi päristä. Hän oli hieman ihmeissään, että löysi itsensä nukkumasta lattialta, mutta lasten aamutoimet kutsuivat ennen töitä, joten hän ei kerennyt jäämään miettimään asiaa sen tarkemmin. Outoa unta hän kyllä oli nähnyt...

**

Pian saapui aika Beatrixin syntymäpäivien ja Annie oli kutsunut Alexin, Tiffanyn ja Morganin paikalle. Valitettavasti neiti synttärisankari oli erittäin kiukkuinen ja vieraat hipsivät nopeasti omiin koteihinsa kuuntelemasta huutoa.

Beatrixistä tuli kaunis nuori tyttö ja hän oli perinyt äitinsä luovan luonteen. Tytölle sisustettiin huone tämän toiveiden mukaan (ja mistä unohdin ottaa kuvan...) ja tyttö istui siellä tyytyväisenä huoneen valmistuttua ennen hänen nukkumaanmenoaikaansa. Beatrix ihmetteli hieman tummia hiuksiaan ymmärrettyään kaikki muut perheessä vaaleaveriköiksi. Beatrix oli kasvanut pitämään Romania isänään, ja kun Benjikin kutsui miestä isäksi ei hänelle tullut mieleenkään, ettei mies olisi hänen oikea isänsä.

Samana iltana myös Roman ikääntyi aikuiseksi ja sai aikalailla ryppyjä vanhetessaan. Benji oli ensimmäisenä onnittelemassa miestä ja antoi tälle tiukan halauksen ja kortin lahjaksi. Benji rakasti isäpuoltaan eikä osannut kaivata omaa isäänsä, vaikka häntä häiritsi hieman se ajatus, että Roman ei ollut oikeasti hänen isänsä.

**

Benji oli touhukas lapsi. Hänellä oli aina jokin asia meneillään, oli se sitten jutteleminen keskellä yötä sängynalushirviölle, tutustuminen uusiin simeihin tai kouluprojektien tekeminen. Benji oli äärimmäisen sosiaalinen ja oli aina suunapäänä juttelemassa vieraiden simien kanssa ja tästä johtuen hänellä oli monia ystäviä. Benji pärjäsi erinomaisesti koulussa, sillä hän teki tunnollisesti läksynsäkin joka päivä.

**

Joitain aikoja Beatrixin syntymäpäivien jälkeen Annie heräsi aikaisin aamulla tuntiessaan jotain vatsassaan. Hän oli raskaana, hän tiesi sen samantien tekemättä testejä. Hän riemastui, sillä vaikka he olivat sopineet toisin, tämä oli ollut todella hänen haaveissaan etenkin viime aikoina.

Hän ei malttanut odottaa ollenkaan, vaan herätti Romanin samantien.

"Et kyllä usko tätä, mutta mä odotan lasta!" Annie kiljaisi onnessaan heti kun mies sai silmänsä auki.

"Eikä!" Roman huudahti ja nosti kädet kasvoilleen järkytyksestä, mutta ennen kaikkea hän tunsi...

...ääretöntä onnea tulevasta lapsesta.

**

Tarinassa edetään nyt todella haipakkaa, hidastuu sitten kun lapset/osa lapsista lähtevät yliopistoon. ;)

9. osa - Lemmenpäivä

Lemmenpäivän aamuna Annie sai kutsun treffeille Romanilta. He olivat nähneet melkein joka päivä ja Annie oli esitellyt miehen jo lapsilleenkin, jotka olivat ottaneet miehen hyvin vastaan äitinsä uutena ystävänä. Lapset olivat sen verran nuoria vielä, etteivät he oikein käsittäneet termiä "poikaystävä".

Ravintolassa aterian äärellä Annie päätti viimein tarttua härkää sarvista ja kysyä häntä poltelleen kysymyksen. Nainen laski viinilasinsa alas pöydälle ja avasi hieman kurkkuaan.

"Roman, mulla olis sulle kysymys", hän aloitti hieman epävarmana, mutta nähdessään Romanin katsovan häntä hymyillen rakastuneesti hän tunsi itsensä yht'äkkiä hyvinkin varmaksi, "haluaisitko sä... Haluisitko sä muuttaa mun luokse?"

"Annie, totta kai! Musta se olisi aivan ihanaa", Roman vastasi epäröimättä hetkeäkään. Vaalea mies oli aivan hulluna tyttöystäväänsä ja hänellä oli omanlaisensa kysymys pyörinyt päässä jo jonkin aikaa.

**

He päättivät hoitaa muuton alta heti, sillä Romanilla ei ollut oikeastaan mitään tavaroita mitä hän halusi Annien ja lasten kotiin tuoda mukanaan. Ensimmäisenä asiana Annien kertoessa lapsille, Roman päätti päivittää Simstagramiin muuttuneesta elämäntilanteestaan, sillä hänen uransa oli painottunut sosiaaliseen mediaan.

**

Lasten jäätyä omiin puuhiinsa Roman päätti rohkaistua oman kysymyksensä kanssa. Hän antoi ensin Annielle ruusun osoittaakseen rakkauttaan naista kohtaan.

"Annie, sinä päivänä kun sinut tapasin, tiesin, että se oli kohtaloni", mies aloitti mahtipontisesti.

"Niinpä kysyisin nyt sinulta..."

"...Soisitko sen kunnian, että menisit kanssani jonain päivänä naimisiin?"

Annien teki mieli itkeä ja kiljua riemusta, muttei halunnut säikäyttää lapsiaan, joten hän tyytyi vain sopertamaan "kyllä" samalla kun Roman pujotti kihlasormuksen naisen sormeen.

"Mä rakastan sua niin paljon", Annie sanoi miehen kaapatessa hänet käsivarsilleen.

"Niin mäkin sua, Annie. Mitä mieltä olet, huomaisko lapset, jos me vähän...?" Roman sanoi lopun virnistäen kaksimielisesti.

"En mä usko, että ne mitään huomaisi", Annie vastasi ja he suorastaan ryntäsivät makuuhuoneen puolelle.

**

Myöhemmin sinä iltana Annie maalasi taulujaan tyytyväisenä elämäänsä. Hän ei ollut kuullut lastensa isästä mitään, eikä olettanut kuulevansakaan. Tätä ei kiinnostanut poikansa sen enempää kuin Anniekaan, kun oli niin verisesti loukkaantunut naisen jätettyä tämän. Hän oli kihloissa maailman kilteimmän ja ihanimman miehen kanssa, hänellä oli kaksi maailman ihaninta lasta ja kaikki vain oli vihdoinkin loksahtanut muutenkin kohdalleen. Töissä Annie keräsi arvostusta päivä päivältä enemmän, eikä huolta huomisesta enää ollut.

**

Annien ylennyksillä ja Romanin töillä kasaan saatiin rahat jopa pieneen päivittelyyn talossa. Lattiat uusittiin, olohuoneeseen ilmaantui shakkipöydän lisäksi tietokone ja ruokapöytä vaihdettiin uuteen, samoin kuin tuolit.

**

Vähän lyhyempi osa tähän väliin, Roman on tullut Annien ja lapsien elämään jäädäkseen ja voihan sitä olla, että parille vielä lapsiakin ilmaantuu lisäksi. Nyt tuli pieni väli julkaisuihin kun en ole kerennyt koneella olemaan kun ollaan suursiivottu meidän kotia. :) Osia on kuitenkin valmiina vielä muutama ennen kuin päästään yliopistoon!

8. osa - Kasvua ja rakkautta

Annie ei ollut turhaan huolissaan Benjin reaktiosta vauvaan. Poika järjesti kauhean raivokohtauksen viimein tavatessaan pikkusiskonsa, polki jalkaansa maahan ja kaikkea.

"Äläs nyt, kunhan se vähän kasvaa niin siitä tulee sun paras kaveri", Annie sanoi lempeästi Benjille ja nosti tämän syliinsä kantaakseen sänkyyn. Taapero oli selvästi todella väsynyt kun käyttäytyi noin. Se ei ollut tavanomaista Benjille, mutta uhma-ikä painoi hieman päälle.

Annie päätti lukea Benjille iltasaduksi kirjan pikku-Dinosta, joka sai pikkusisaruksen. Ehkä tämän esimerkillisen kirjan avulla poika hyväksyisi Beatrixin helpommin. Kirjan loputtua Annie nosti katseensa Benjiin, joka ei ollut nukahtanut ihme kyllä sadun aikana.

"Mikti ten piti tulla tänne?" poika kysyi haukotellen. Annie hämmentyi hieman pojan sanoista, eikä ollut aivan varma mitä vastaisi.

"Koska... Koska äiti rakastaa teitä molempia, niin siksi Beatrixin täytyy olla täällä", Annie sanoi lopulta ja poika kurtisti kulmiaan vastaukselle.

"Mikti tun pitää lakattaa titä?"

"Koska se on äidin lapsi, ihan niin kuin sinäkin."

"Tyhmää", poika mumisi vielä viimeiseksi ja nukahti lopulta.

**

Annie kutsuttiin Alexin kolmosten ja Fredrikin syntymäpäiville. Juhlat olivat oikein onnistuneet, vaikkakin pienet vain perheen parissa. Annie jätti lapset Morganin hoiviin, sillä hän ei millään jaksanut raapottaa pitkää matkaa kahta pikkulasta edestakaisin saman päivän aikana.

Hilde kasvoi kovin kauniiksi tyttölapseksi. Hän tuli eniten lapsista äitiinsä ja oli hieman herkkähermoinen kaiken suhteen. Annie pyöritteli päätään lapsen käytökselle, tämä oli kasvatettu hieman liian löperösti, mutta se oli odotettavissakin Alexin ja Tiffanyn kohdalla.

Matthew tuli eniten isoäitiinsä ja jakoi tämän rakkauden ruokaan vähän liiankin innokkaasti.

Jonas tuli taas isäänsä ja oli hieman synkkämielinen luonteeltaan kasvettuaan lapseksi. Annie piti ehkä eniten Jonaksesta, vaikkei tädit saisikaan valita suosikkeja. Jokin tässä suloisessa melankolisessa lapsessa vetosi hänen tunteisiinsa.

**

Kotimatkalla Annie poikkesi Morganin luona tapaamassa tämän tyttären ja kummilapsensa ensikertaa. Pieni Nora Scott oli hurmaava tapaus vauvanakin ja Annie leperteli tytölle niin, että meinasi myöhästyä kotiin lähtevästä junasta.

**

Morganin luona käydessään Annie oli punapään painostuksesta ladannut puhelimeensa Simderin, deittisovelluksen, sillä hänen parhaan ystävänsä mukaan oli jo aika tavata uusi mies. Annie oli jutellut muutaman miehen kanssa sovelluksella, mutta viimein hän meni tapaamaan eniten häntä kiinnostunutta miestä ravintolaan Windenburgissa.

"Hauska tavata viimein, saanen vielä esitellä itseni Roman Houts", mies sanoi ensi töikseen ja halasi pikaisesti Annieta.

"Ilo on kokonaan minun puolellani, minä olen tosiaan Annie. Annie Oliver."

Juttu lähti käyntiin yhtä hyvin kuin sovelluksessakin ja he rupattelivat ja flirttailivat koko treffien ajan syventyneenä vain toisiinsa. Roman lupasi soitella pian Annielle, jotta he sopisivat uudet treffit. Annie oli innoissaan ja tyytyväinen. Tämä mies oli aivan toisenlainen kuin hänen lastensa isä, ja oli myöskin kokenut mustasukkaisuutta edellisessä suhteessaan.

**

Aika vain jatkoi vierimistään ja niin tuli Beatrixin syntymäpäivien aika. Asiaa juhlistettiin vain ydinperheen kesken ja Beatrixesta kasvoi äärettömän suloinen taapero. Hän peri äitinsä silmät ja isänsä hiukset, mistä Annie oli todella tyytyväinen, hän oli pelännyt, ettei kumpikaan hänen lapsistaan saisi hänen vihreitä silmiään.

Ensi askeleet otettiin hieman haparoiden, mutta äitinsä kannustuksella suunpielet kääntyivät hymyyn, kun kaatumista ei tapahtunutkaan. Beatrix oli luonteeltaan aivan erilainen kuin hupsu veljensä. Hän oli suorastaan oikea hurmuri ja Annie katsoi tytärtään tietäen, että tämä särkisi vielä monia sydämiä kunhan kasvaisi.

Isoveljen rooliin tykästynyt Benji rutisti siskoaan niin kovasti, että tämä nousi suorastaan irti maasta. Poika oli niin iloinen siskon kasvusta, sillä viimein hänellä olisi leikkikaveri kotona. Vaikkakaan Benjin syntymäpäiviin ei ollut kuin ihan hetki vain aikaa.

**

Roman piti lupauksensa ja soitti Annielle pian, he olivat viestitelleet kyllä joka päivä paljon, mutta mies halusi hoitaa treffipyynnöt soittamalla, kuten oli luvannutkin. He sopivat näkevänsä San Myshunon puistossa vielä samana päivänä. Roman veti Annien heti tiukkaan syleilyyn nähdessään tämän ja juttu lähti etenemään siitä romanttisin vivahtein samoin kuin edelliselläkin kerralla. He tulivat niin loistavasti juttuun, että Annie mietti tosissaan miehen esittelemistä lapsilleenkin pian. Vaikka nämä olivatkin vasta toiset treffit.

He vaihtoivat ensisuudelmansa saman päivän aikana, josta rohkaistuneena Roman kysyi, haluaisiko Annie kenties seurustella hänen kanssaan. Ja kyllähän Annie halusi. Kotiin palatessaan nainen oli kuin teini-tyttö jälleen, aivan korviaan myöten rakastunut.

**

Pian koitti myöskin tosiaan ne Benjin synttärit. Paikalle oli kutsuttu vain Morgan, joka auttoi poikaa puhaltamaan kynttilät. Benji hihkui riemuissaan äitinsä torven töräyttelyille, eikä meinannut keskittyä ollenkaan puhaltamiseen, mutta lopulta Morganin avustuksella kynttilät saatiin sammuksiin.

Benjistä kasvoi komea miehenalku. Hän oli edelleen todella hilpeä luonne, aivan kuin taaperonakin. Heti vanhettuaan hän aloitti vitsailun.

"Äiti hei, kohta sä jäät jo eläkkeelle, kun mäkin olen jo näin iso!"

"No ehkei nyt kumminkaan, Benji", Annie sanoi, vaikka hänellä kyllä oli tunteet pinnassa nähdessään esikoisensa valmiina aloittamaan jo koulutiensä. Morgan nauroi raikuvasti Benjin letkautukselle ja toivotti lähteissään hyviä eläkepäiviä Annielle.

Benjin huone sisustettiin hänen toiveidensa mukaan. Hänestä oli tullut kova Henry Puffer -fani, ja syntymäpäivä lahjaksi poika sai äidiltään ja kummitädiltään kaikki sarjan kirjat. Hän selaili kirjoja onnessaan ja odotti malttamattomana yhteisiä lukuhetkiä äitinsä kanssa.

**

Annie on viimein löytänyt itselleen aikaa, jotta saattoi käydä treffeillä Romanin kanssa. Mitäs mieltä olette miehestä? Hän vaikuttaa itsestäni kovin kunnolliselta ja tunnolliselta mieheltä, joka on vakavissaan Annien kanssa. Ja Annie nyt on Annie, suuna päänä rakkauden perässä... :D