5. osa - Muutto ja muutoksia

Annie, Camron ja Benji muuttivat Muotikorttelista Maustemarkkinoille, josta he olivat löytäneet asuintilaksi remontoidun vanhan ravintolan. Sitä ennen rakennus oli ollut kai jonkinlainen tehdas. Piha oli aidattu vankalla korkealla aidalla, jotta yksityisyyttä olisi tässä vilkkaasti liikennöidyn tien viereisellä tontilla. Annie ei olisi voinut olla onnellisempi omasta pienestä talostaan.

Benjin syntymäpäivät lähestyivät ja Annie vietti nyt kaiken aikansa, jota ei ollut töissä, pikkuisensa kanssa. Hänellä ja Camronilla oli täysin erilaiset aikataulut töiden osalta sillä hetkellä ja se sopi Annielle oikein hyvin. Camron oli loistava isä pojalleen, mutta Annien kanssa tämä vain riiteli ja käyttäytyi halveksivasti. Annie ei tiennyt mitä tehdä, hän rakasti poikaystäväänsä, mutta ei hän jaksanut kaikkea sitä pahaa, mitä mies hänelle sylki päin naamaa.

Benji ikääntyi taaperoksi vain Annien paikalla ollessa. Tästä tuli aivan äärettömän suloinen pieni blondi poika. Annien sydän oli pakahtua onnesta, kun hän nosti ensi kertaa taaperon syliinsä. Tämä pieni ihme oli hänelle kaikki kaikessa, ja nyt he pääsisivät opettelemaan elämän perustaitoja yhdessä! 

Benji oli luonteeltaan todellinen hassuttelija, suoranainen hupsu. Hänellä oli aina hymy huulillaan ja nauru oli herkässä. Vaikkei hän vielä osannut puhua, hän kertoi jo tarinoita omalla hauskalla kielellään ja viuhtoi innoissaan käsillään. Ja sitä höpötystähän riitti kellon ympäri.

Annie käytti kaiken vapaa-aikansa pojan opettamiseen ja leikittämiseen. Hän pakeni töihin vain päiviksi, jottei joutunut olemaan Camronin kanssa koko päivää samassa tilassa. Camron oli näistä työkuvioiden järjestämistä yhteishetkien vähyyksistä suorastaan kuohuissaan. Hän oli kaiket päivät niin hermostunut ja stressaantunut, että pelkäsi pian räjähtävänsä kaikesta siitä epävarmuudesta.

Molemmat lukivat ahkerasti Benjille kirjoja, jotta tämä oppisi puhumaan mahdollisimman nopeasti. Ja Benji rakasti näitä satuhetkiä. Hän kikatti ja höpötti vain itse niin paljon, että saduista jäi aina osa häneltä kuulematta. Tämä oli kuitenkin varmin tapa saada poika untenmaille.

Annie huolehti pienokaisestaan ja elätteli toisinaan toiveita, että heidän perhe-elämänsä vielä tästä tulisi oikeanlaiseksi. Yleensä hän suunnitteli Camronin jättämistä, sillä hän ei halunnut Benjin kasvavan kaiken sen riitelyn keskellä. Hän halusi taata pojalleen hyvän lapsuuden, ja tällä hetkellä Camron tuhosi sitä kaikella negatiivisella, eikä se käynyt päinsä, oli tämä kuinka hyvä isänä tahansa.

**

Valitettavasti pian kevään saavuttua San Myshonoon Anniella ja Camronilla sattui olemaan yhteinen vapaapäivä. Camron aloitti aamun heti kiroamalla Annielle kaikkea mahdollista, kun nainen kokkasi aamiaista perheelle. Annie mietti, minne voisi paeta, mutta ei hän kesken ruuanteon voisi lähteä ja Benji kaipasi aamukylpyään...

Siinä samassa Camron sai aloitettua jälleen riidan, tällä kertaa Annien urasta. Annie ei voinut olla vastaamatta miehen syytöksiin kipakasti ja meinasi polttaa aamiaisen siinä samassa pannuun kiinni. Hän oli herännyt huono vointisena sinäkin aamuna, pahoinvointia oli jatkunut jo muutamia päiviä. Annie uskoi sen johtuvan kovasta stressistä, minkä Camron hänelle aiheutti syyttämällä jokaisesta pienestäkin asiasta vaaleaverikköä.

"Hohhoijaa", Camron esitti vastaukseksi Annielle ja naisen hermot venyivät äärimmilleen. Hän suorastaan sähisi Camronille...

...ja sai tämän hiljenemään lopulta, ainakin hetkeksi. Se sai aikaan suunnattoman boostin hänen itsetuntoonsa ja hän tunsi olonsa yllättäen hyvin itsevarmaksi. Hänellehän ei ryppyilty!

Aamiaisen valmistuttua Annie siirtyi pöydän ääreen jatkamaan keskustelua. Hän ei huomannut Benjiä, joka taapersi huoneestaan aamupalalle. Hän kritisoi Camronin pelehdintätaitoja ivallisesti, niin suuttunut hän oli.

Camron alkoi huutaa jälleen raivoissaan Annielle, mikä sai Benjin huulet väpättämään kauhusta. Poika ei ymmärtänyt lainkaan mitä tapahtui, mutta pelkäsi isänsä korotettua ääntä ja äidistään huokuvaa raivoa.

"Älä huuda Benjin kuullen!" Annie totesi kipakasti ja pohti sekunnin ennen kuin jatkoi, "Ja tää oli tässä, ole hyvä ja poistu meidän kodista. Mä en enää jaksa sun juttujas, mun täytyy huolehtia Benjistä. Sä pakkaat kamas ja poistut samantien."

Niine hyvineen Annie kiirehti nappaamaan Benjin ja vei tämän kylpyyn päästäkseen tilannetta karkuun, kun he palasivat yhdessä keittiöön, jotta taapero saisi viimein aamupalansa, pöydällä lojui siihen heitetty avain ja talossa oli hiiren hiljaista.

**

No tulihan siihen suhteeseen päätös, mutta mitä vielä on edessä? Antautuuko Camron tilanteeseen noin vain? Ja miten Annie pärjää nyt yksin taaperon kanssa? Kommentit ovat erittäin tervetulleita! Mulla on näitä osia valmiina nyt kahdeksanteen asti ja yritän ensi viikolla pelata tätä niin, että pääsen sitten pelaamaan yliopisto-lisäriä näillä simeillä kun se julkaistaan! Eli ensi viikolla tulee varmasti tosi monta osaa... Onpahan teillä lukemista. ;) 

4. osa - Tervetuloa maailmaan, pikkuinen!

"Apua, apua! Meidän lapsi syntyy!" Camron huusi paniikissa, kun hän ja Annie pääsivät taksista ulos sairaalan pihassa. Annien raskaus oli edennyt siihen päivään, kun lapsen oli maailmaan astuttava. Koko raskauden ajan Camron oli ollut todella huomaavainen ja vähemmän mustasukkainen, joten Annien kuvitelmat ruusuisesta tulevaisuudesta olivat vain lisääntyneet.

Annien suunpielet vääntyivät alaspäin pelosta. Osaisiko hän hoitaa pientä nyyttiään ja olisivatko he hyviä vanhempia? Kuinka hän jaksaisi? Annie oli ollut koko raskauden ajan vain innoissaan, mutta nyt h-hetkellä häntä kauhistutti ajatus omasta lapsesta.

"Ömm... Minä olen Annie Oliver ja ilmoittautuisin synnytykseen", Annie takelteli vastaanottovirkailijalle ja tunsi supistuksen taas tulevan, "ja pian sitten!"

Synnytystä hoiti hieman kokematon lääkäri, jonka nimi ei jäänyt Annien muistiin. Johtui ehkä siitä, että vauvan sijaan hänen sydämensä irroitettiin hänestä. Camron seurasi tapahtumia vain hymyillen, hän ei tainnut oikein tajuta tilanteen vakavuutta.

Lopulta Annie sai syliinsä pienen käärön, joka ensimmäisenä vain huusi ja katseli Annieta kauhuissaan.

"Ei, ei, älä itke, pikkuinen! Älä ole huolissasi, Ann... Eikun siis äiti on tässä", Annie leperteli huutavalle nyytille.

"Mikä lapsen nimeksi tulee?" lääkäri kysyi kirjoittaessaan syntymätodistusta.

"Benji. Benji Fredrik Oliver", Annie sanoi ja nosti nyytin halaukseen.

"Kaunis nimi, komealle pojalle", lääkäri totesi ja antoi Camronille todistuksen ennen kuin lähti huoneesta.

"Eiköhän mennä", Camron sanoi ääni käheänä ja Annie pakkasi pikkuisen kantokoppaan.

**

Arki lähti rullaamaan kovin helposti. Camron ja Morgan auttoivat minkä kerkesivät Benjin hoidossa. Kaikki kolme olivat aivan pienen, tuhisevan ja usein pahalta haisevan pikkusimin lumoissa. Annie tunsi suurta onnea, kun hänellä oli sellainen poikaystävä ja paras ystävä tukenaan. Morgan oli nimetty Benjin kummitädiksi, mikä oli naiselle suurin kunnia kaikista. Punapää rakasti pientä kummipoikaansa suunnattoman paljon, ja toivoi tälle pelkkää hyvää tulevaisuuteen.

Annielle riitti aikaa Camronin ja Morganin avustuksella maalata paljon tauluja. Hän ei oikeastaan alkuun kerennyt paljoa viettämään aikaa vastasyntyneensä kanssa, sillä hän oli löytänyt täydellisen talon heille kaupungista ja he tarvitsivat kipeästi rahaa sen ostamiseen. Niinpä Annie maalasi ja myi taulujaan eteenpäin kovaan hintaa. Useampi taidegalleria oli todella kiinnostunut ostamaan suorastaan mestariteoksia Annielta.

Tämä taulujen maalaaminen ja lopun ajan vuorokaudesta Benjin kanssa oleminen kärjistivät jälleen Camronin tunteet, eikä mennyt kuin pari viikkoa vauvan syntymisestä kun mies hyökkäsi jälleen Annien kimppuun mustasukkaisena. Vauvan syntymän jälkeen mies oli huomannut olevansa kovin mustasukkainen myöskin pojastaan, vaikka rakastikin tätä todella paljon.

Annie kauhistui pahoista sanoista, joita Camron suolsi ulos suustaan. Mies syytti häntä oikeastaan aivan kaikesta, jopa siitä, että Annie ei viettänyt aikaa tarpeeksi Benjin kanssa, vaikka samaan aikaan mies syytti häntä, että ei huomannut kuin vauvan enää ja jätti Camronin oman onnensa nojaan.

"Mä yritän kerätä meille vaan rahaa sitä taloa varten!" Annie puuskahti tunteiden melkein kuohahtaessa jo yli häneltäkin.

"Niin ja otatko sä edes mua asumaan sinne taloosi, nyt kun olet saanut musta jo hyödyn irti", Camron tokaisi tuimasti ja antoi kylmän vaikutelman itsestään.

**

Morgan oli sattunut olemaan keittiössä pariskunnan riidellessä ruokailuhuoneessa. Joten kun Annie lähti syöttämään Benjiä, hän istuutui Camronin viereen ja alkoi tylyttää tätä.

"Miten sä kehtaat olla tollainen Annieta kohtaan? Ymmärrätkö sä jätkä, että tollanen touhu ei vetele!"

"Älä sä puutu mun ja Annien väleihin", Camron tokaisi sen suuremmin välittämättä Morganin sanoista.

"Puhu kuule kädelle! Mä puutun Annien asioihin, jos musta tuntuu, että sitä kohdellaan huonosti. Ja sä et tollasella käytöksellä ole kyllä ansainnut sitä naista, ja mä todella toivon, että sekin tajuaisi sen mahdollisimman pian", Morgan sanoi miehelle tiukasti.

"Nyt tähän tilanteeseen on tultava muutos!" Morgan lopetti tylytyksensä ja lähti ovet paukkuen töihin. Camron jäi hetkeksi istumaan sohvalle, ennen kuin lähti yläkertaan katsomaan Annieta ja vauvaa.

**

Yöllä Camron ei kuitenkaan saanut nukuttua. Hän tuli alakertaan ja painoi päänsä käsiinsä. Ei helvetti, hän mietti ja yritti kasata ajatuksiaan. Hän ei tiennyt, mikä hänet oli tällaiseksi ajanut ja Morganin sanat kaikuivat hänen päässään. Typerä nainen, mitä hän kuvitteli tietävänsä mistään. Ei Camron pahaa Annielle halunnut, kunhan tämä vain omistautuisi hänelle täysin.

"Minä haluan vain Annien, miksi tämä on niin vaikeaa", hän sanoi ääneen ja kurtisti kulmiaan. Heillä oli nyt rahat koossa talon ostoa varten. Pankki oli taannut heidän lainansa ja muutto kolkutteli ovella.  He pääsisivät Morganista eroon ja saisivat elämänsä järjestykseen. Ehkä he voittaisivat lotossa ja lähettäisivät Benjin yksityiseen sisäoppilaitokseen, sitten he voisivat vain olla toistensa kanssa 24/7.

Camron tunsi epätoivon ja mustasukkaisuuden hiipivän tajuntaansa jälleen, kun hän ei ollut Annien vierellä. Hänen päässään takoi vain ajatuksia, jotka tekivät hänet sekopäiseksi. Hän ei kestänyt olla erossa Anniesta, mutta hänen täytyisi olla. Hänen oli pakko elättää perheensä ja urheilijan ura oli aina ollut hänen haaveensa elämässä. Hänen täytyisi keksiä jokin ratkaisu tähän kaikkeen.

**

Neljäs osa toikin mukanaan Annien ensimmäisen lapsen! Benji oli hurmaava vauva ja mulla oli työn ja tuskan takana saada välillä oikea sim hoivaamaan tätä kun nämä kolme parveilivat vauvan ympärillä. Ensi osassa onkin sitten edessä muutto ja taapero-Benji. Mitä veikkaatte, mihin ratkaisuun Camron päätyy? ;)

3. osa - Järkeä vailla

"Siis sä et vaan voi antaa noin helpolla anteeks tommosta käytöstä. Se jätkä on menettämässä oikeesti otteen koko elämäänsä ja se on aivan riippuvainen susta. Ja se manipuloi sua ihan selkeesti!" Morgan yritti selittää ystävälleen tunteita, joita tämän seurustelukumppani oli hänessä herättänyt.

"Sä oot upee nainen, sä ansaitset vain parasta!" Morgan huudahti ja sai Annien hymyilemään.

"Camron on parasta mulle, se nyt vaan on vähän mustasukkainen, meillä on kaikki hyvin", Annie sanoi ja mietti hiljaa mielessään: mitähän Morgan sanoo, jos aavistukseni osuu oikeaan.

"Käytä päätäsi, nainen!" punatukka sanoi koputtaen sormella otsaansa.

"Niinhän mä käytänkin. Mä rakastan Camronia, mulla on hyvä olla sen kanssa. Ja se rakastaa mua", Annie mumisi hieman hämillään parhaan ystävänsä selkeästä inhosta poikaystäväänsä kohtaan, "mä toivon, että me perustettaisiin oikeesti perhe. Ja että se viimein kosisi. Mä olen odottanut sitä jo kauan."

"Et sä voi olla tosissasi", Morgan kivahti tylysti ja harppoi ulos koko asunnosta. Annie näki hänet seuraavan kerran vasta seuraavana iltana. Hänestä oli hieman outoa, että Morgan oli kaiket yöt poissa kotoa ja nukkui päivät omassa huoneessaan. Nainen oli sanonut keikkailevansa eri yökerhoissa baarimikkona, mutta jotenkin se ei kuulostanut Annien mielestä totuudelta.

**

Seuraavana aamuna Annien oli pakko tehdä raskaustesti. Hän oli aivan varma tuloksesta jo ennen kuin se kiduttava kolme minuuttia oli ohitse. Ja niinhän se oli, hän odotti lasta. Hän hymyili ja painoi kätensä pienelle vatsakummulleen. Hän ja Camron saisivat pienen ihmeen. Mikään maailmassa ei voisi sumentaa hänen onneaan, ei edes Morganin tylyt sanat edelliseltä illalta.

**

Töiden jälkeen Annie tapasi rappukäytävästä hieman eksyksissä olevan isänsä. Fredrik Oliver oli hieman hullun tiedemiehen tapainen sim, eikä tuntenut oloaan vieraissa ympäristöissä kotoisaksi. Nyt hän oli kuitenkin tullut varta vasten tapaamaan tytärtään San Myshunoon asti, sillä mies oli saanut hieman ikävän tunteen rintaansa.

"Hei isi, ihana nähdä!" Annie sanoi ja heittäytyi isänsä halaukseen.

"Hei prinsessa, mukava nähdä, että voit hyvin", Fredrik sanoi ja rutisti oikein kunnolla ainoaa tytärtään. Hänen oli ollut vaikea sulattaa, ettei hänen lempilapsensa ottaisi perinnöksi heidän kotitaloaan ja hän oli samalla kertaa menettänyt toiveen tyttärensä lapsista. Hänestä tuntui, ettei hän tuntenut enää Annieta lainkaan. Tämän hurahdus maalaamiseen oli tullut hänelle lievänä shokkina, sillä hän oli vanhanaikainen mies, jonka mielestä taiteella ei elantoa saisi.

"Isi, mun on pakko kertoa sulle heti! Sä olet ensimmäinen, joka saa tietää. Mä odotan lasta!" Annie kertoi ja oli tikahtua onneensa. Hän tiesi tekevänsä isänsä onnelliseksi tällä asialla, ja se teki hänen omasta onnestaan vain tuplaten parempaa.

"Mutta Annie, ethän sinä ole edes kihloissa sen miehen kanssa!" Fredrik huudahti ensin, mutta tokeni nopeasti nähdessään tyttärensä ilmeen venähtävän.

"Isi..." Annie sanoi loukkaantuneena.

"Tiedän, että sinusta tulee hyvä äiti, prinsessa. Anteeksi reaktioni, vanhan miehen pinttyneet ajatukset. Mutta kultaseni, miksi sinä kiirehdit?" Fredrik sanoi ja veti tyttärensä halaukseen, "onneksi olkoon nyt kumminkin, olen onnellinen puolestasi."

"Se oli vähän niin kuin vahinko, en tiedä oikein itsekkään kuinka tässä näin kävi", Annie selitti, "olen pahoillani, isi, jos tuotin pettymyksen."

"Prinsessa, sinä et ikinä tuota minulle pettymystä."

**

Isänsä vierailun jälkeen Annie ja Camron alkoivat katsella televisiosta tulevaa elokuvaa. Tai no, eivätpä he paljon sitä katselleet, sillä Camron oli kuin takiainen kiinni Anniessa. Mies oli ollut taas koko päivän kuin tulisilla hiilillä, kun ei ollut voinut olla rakkaansa seurassa. Tämä tunne alkoi ajaa häntä hitaasti, mutta varmasti hulluuteen. Hän vain tahtoi olla Annien kanssa, kaiken aikaa.

Annie nautti hellistä kosketuksista, katseista ja sanoista täydestä sydämestään. Hän tunsi niin suurta onnea ja yritti keksiä, missä kohtaa olisi sopiva hetki kertoa tulevalle isälle hänen jälkikasvustaan.

"Sähän tiedät, että mä haluan aina olla sun kanssa", Annie aloitti, "ja mä haluan perustaa sun kanssa perheen, jos sä vaan haluat sitä myös."

"Annie, me ollaan vielä nuoria, mä rakastan sua, mutta en mä tiedä olenko mä valmis isäksi."

"No, se sun on selvitettävä pian, sillä mä odotan lasta."

"Oikeesti?!"

"Oikeesti."

"Mutta mehän ollaan käytetty ehkäisyä!"

"Joskus näin vaan käy... Mitä mieltä sä oikein olet?"

"Mua pelottaa, mutta kulta... Me saadaan lapsi!"

Kun Camron meni nukkumaan, Annie siirtyi parvekkeelle maalaamaan. Hän oli vain niin onnensa kukkuloilla. Camronkin alkujärkytyksen jälkeen ottaisi osaa hänen onneensa paremmin ja tukisi häntä varmasti tässä raskaudessa ja unohtaisi lapsen myötä typerät mustasukkaisuuskohtauksensa. Lapsihan todistaisi miehelle, että hän oli tässä jäädäkseen, mikään ei estäisi heidän onneaan.

**

Morgan kampesi itsensä ylös sängystä juuri ennen kuin Annie oli menossa nukkumaan itse. Morgan kertoili jännittävää elokuvanjuonta vaaleaverikölle, joka ei olisi malttanut kuunnella koko tarinaa, vaan halusi kertoa mitä pikimmiten parhaalle ystävälleen raskaudestaan.

"Mor, mä saan lapsen!"

"Et ole tosissas."

"Joo!"

"Ei helvetti sun kanssas, sä oot ihan järkeä vailla."

"Mor... Mä olen onnellinen."

"Ja mä tuen sua aina, tapahtu mitä tapahtu. Musta tää ei vaan ole oikea aika."

Naiset päättivät ottaa selfien muistaakseen hetken, kun he olivat molemmat vielä nuoria ja vapaita kaikista kahleista. 

Työpäivän jälkeen Annie huokaili tyytyväisenä rappukäytävässä, ennen kuin hän siirtyisi sisälle kotiinsa. Kauaa he eivät voisi asua enää tässä talossa, ja aika Morganin kämppiksenä alkoi valua loppuun. Annie oli rakastanut elämäänsä kaupungissa poikaystävänsä ja parhaan ystävänsä kanssa, mutta nyt oli aika muutokselle, vaikkakaan hän ei vielä tiennyt millaiselle. Hän painoi kätensä valtavaksi paisuneelle vatsalleen, ja oli tyytyväinen neuvolan sanoihin, että siellä tosiaan oli vain yksi lapsi, eikä kolmosia, niin kuin hänen veljensä vaimon tapauksessa.

Morgan saapui yöllä kotiin aivan erilaisissa tunnelmissa. Hän oli saanut jälleen ylennyksen, mutta se ei riemastuttanut häntä. Hän ei tiennyt, kuinka kauan jaksaisi tätä kaksoiselämää, tai eihän hänellä melkeinpä ollut mitään muuta elämää kuin työnsä rikollisena. Hän ei ollut kertonut Annielle edes miehestä, jonka oli tavannyt Lystiä ja kujeita -festareilla, ja jonka kanssa hän oli käynyt syömässä ja heillä oli flirtti lentänyt oikein kunnolla. Hän oli kokenut ensisuudelmansa tämän miehen kanssa ja hän oli alkanut miettiä miestä usein. Mitä hän voisi tehdä? Ja keneltä kysyä apua?

**

Sellaista tällä kertaa! Annien raskaus oli tosiaan täysin mahdollinen, mutta ei suunniteltu. Mulla on asennettuna MC command centerin risky woohoo ja se teki taikansa. :D Tähän alkaa rakentua pikkuhiljaa juonikuvioitakin ihan pelin itsensä tekeminä! Mulla meni koko tää viikko häähumussa, kun päädyin torstaina sanomaan tahdon, niin sillä vasta nyt uutta osaa. Toivottavasti pidätte!