Prologi

Annie Oliver istui sängyllään ja mietti elämäänsä. Hänellä oli aina ollut kaikkea, mitä hän vain oli osannut pyytää. Hänellä oli jopa vanhempiensa talossa suurin makuuhuone, vain koska isin prinsessa tarvitsee parasta. 

Hän oli aina ollut tyytyväinen elämäänsä, hän oli ollut iloinen lapsi. Nyt kun teini-ikä alkoi lähestyä loppuaan hän tunsi tarvetta kapinoida. Hän tunsi niin suurta kaipuuta kaupunkiin, ettei tiennyt miten perin olla. Newcrest oli aina ollut koti, mutta enää hän ei tuntenut katuja omikseen.

Hänen isänsä oli aina ollut hänen idolinsa ja hän tunsi suurta surua, että joutuisi vielä särkemään tämän sydämen muuttaessaan pois kotoa. Muuttaessaan kaupunkiin, kunhan hän vain saavuttaisi täysi-ikäisyyden.

Hänen kanaemomainen äitinsä surisi hänkin nähdessään tyttärensä muuttavan toiseen kaupunkiin. Eikä hän aikonut enää olla se pikku prinsessa, minä hänen vanhempansa olivat aina häntä pitäneet. Hän halusi kasvattaa itselleen uudet, paremmat siivet (eikä tämä ollut pelkkä vertauskuvallinen tatuointi hänen selässään) ja lentää omilleen.

Hänen outo isoveljensä saisi huolehtia kotitalosta heidän vanhempiensa jälkeen, hän ei sitä halunnut. Alexin tyttöystävä (tai pikemminkin pian kihlattu), Tiffany, olisi omiaan tässä tehtävässä myöskin. He hankkisivat liudan lapsia ja kasvattaisivat tekemään ne kunnollista, arvostettua työtä, Annie oli aina ollut taiteellisin koko perheestä. Isä oli arvostettu tiedemies, äiti kokki ja Alex aloitteleva poliitikko. Tiffany jäisi kotiäidiksi, siitä Annie oli varma.

Annie kaipasi mukaansa vain parhaan ystävänsä Morganin. Tytöt olivat olleet parhaita ystäviä suunnilleen kehdosta asti. Tai ainakin päivähoidosta. He olivat erottamattomat. Morgan ei ollut aivan yhtä varma lähtemisestä kaupunkiin, mutta tiesi sen Annien syvimmäksi kaipuuksi, joten hän oli lupautunut lähtemään vaaleaverikön mukaan.

Toinen, jonka Annie toivoi lähtevän mukaan, oli Camron. Hänen syvimpien teinityttöunelmiensa poika, jonka kanssa hän sattui myös seurustelemaan. Hän toivoi menevänsä vielä jonain päivänä naimisiin Camronin kanssa ja saavansa ison perheen. Sillä vaikka hän ei halunnut periä kotitaloaan, hän halusi perustaa perheen ja omanlaisensa sellaisen. Ei niin konservatiivista kuin oma perheensä.

Hänen kaveriporukkaansa kuului näiden kahden lisäksi myös Wolfgang, Ronan ja Charlotte. He viettivät normaalisti iltansa koulun jälkeen ulkoilmaleffateatterissa. Annie ei tiennyt, tulisiko enää pitämään yhteyttä kehenkään heistä, he eivät olleet niin läheisiä enää, kaikilla heistä oli omat kuvionsa. Paitsi Ronanilla. Mutta Ronaniin Annie ei halunnut pitää yhteyttä aivan toisesta syystä...

Ronan oli nimittäin rakastunut häneen, ollut aina. Ronan oli vain luonteeltaan niin erilainen kuin Annie itse. Poika viihtyi omissa oloissaan enemmän kuin seurassa ja oli tästä syystä kasvaessaan teiniksi kehittänyt myös ilkeitä piirteitä itselleen. Annie ei osannut enää olla pojan seurassa, vaikka lapsina Ronan oli ollut hänen paras ystävänsä Morganin jälkeen.

Annie näki kuitenkin vain ja ainoastaan Camronin, ja kun Ronan ei sitä hyväksynyt, heidän välinsä olivat viilentyneet täysin. Annie ei halunnut loukata Ronania, mutta poika itse oli onnistunut loukkaamaan Annieta jo monta kertaa. Eihän sellaista kukaan jaksaisi katsella.

Niinpä hän oli päättänyt jättää pojan täysin omaan arvoonsa ja lähteä sanomatta sanaakaan. Heti kun nuorena aikuisena elämä alkaisi, hän ei enää uhraisi ajatustakaan koko entiselle elämälleen.

**

Näin saatiin Oliverin suvusta (tai näin alkuun Anniesta) kertova sukutarina alkuun! Mulla on kauhea into saada tää pyörimään ihan kunnolla ja odotan niin kovin, että pääsen pelaamaan Anniella, Morganilla ja Camronilla kunnolla! Ja se mun piti mainita, että pelaan tätä Plumbellan tallennuksessa, siinä on niin paljon uusia kivoja yhteisötontteja ja simejä, että jee!