1. osa - Kaupungissa viimein!

Annie katseli Camron vierellään uuden kotinsa rappukäytävää. Maisemat olivat päätä huimaavat. Olen viimein täällä! Annie ajatteli ja hänen teki mieli kiljua innosta. Mitä hän ei kuitenkaan viitsinyt tehdä, kun uusi naapuri oli vieressä postilaatikollaan.

"Morgan! Katoitsä mitkä näkymät!" Annie huudahti ystävälleen, joka oli kadonnut kulman taakse.

Morgan ei kuitenkaan kuunnellut, sillä hänellä oli menossa tarinan kertominen itselleen. Kasvaessaan nuoreksi aikuiseksi nainen oli kehittänyt itselleen hieman arvaamattomia piirteitä, mitä Annie ei ymmärtänyt sitten lainkaan. 

Pikainen asunnon esittelykierros!

"Mitäs mieltä olet, pitäisikö meidän vihkiä tää asunto käyttöömme?" Camron kysyi hymyillen, kun he olivat saaneet tavarat paikoilleen huoneessaan.

"Todellakin!" Annie huudahti ja he kiirehtivät peiton alle.

Sillä välin Morgan kaivoi jääkaapista ainekset kasvismykyihin ja rupesi kokkaamaan ihastellen viimein näkymiä, mitkä uusi asunto tarjosi. Hän tunsi hieman kateutta ja yksinäisyyttä sen vuoksi, että Camron oli muuttanut heidän kanssaan tähän asuntoon San Myshunossa. Toisaalta, heillä ei olisi ollut varaa tähän Muotikorttelin asuntoon ilman Camronia, mutta tämän oli pitänyt olla hänen ja Annien matka maailmaan, siihen ei hänen mielestään kuulunut mitkään typerät miehet!

Saavuttuaan yöpukusillaan alakertaan takaisin Annie nappasi itselleen lautasellisen kasvismykyjä heti. Pelehtiminen oli saanut nuoren naisen hyvinkin nälkäiseksi, ja Morgan oli aina loistanut kasvismykyillään. Sen enempää juurikaan punatukkainen nainen ei kokannut.

"Tää on aivan sairaan herkullista, Mor! Mä en tajua, miten joku voi tehdä näin hyvää safkaa!" Annie hehkutti ehkä hieman ylitsepursuavasti, mutta Morganille tuli siitä hyvä mieli. Kyllä hän tiesi, että Annie arvosti häntä ja välitti, vaikka Camron olikin astunut nähtävästi jäädäkseen kuvioihin.

Morgan ei tiennyt kaipasiko hän itse miestä, tai naista, elämäänsä. Hänen oli jo nyt vaikea olla paljastamatta sitä läheisimmilleen, että oli päätynyt töihin hieman normaalia hämärämpään paikkaan. Ei hän ollut suunnitellut sitä lainkaan, häntä vain viehätti helppo raha ja rikollisena sai kokea sellaisia adrenaliiniryöppyjä, joita Morgan oli kasvettuaan aikuiseksi huomannut kaipaavansa. Mutta miten hän voisi olla paljastamatta asian kumppanilleen, jollei tämä tietenkin olisi samalla alalla?

**

Seuraava aamu valkeni sateisena ja oli Annien vuoro laittaa ruokaa. Hän päätti tekaista helpon hedelmäsalaatin ja pilkkoi hedelmiä innoissaan tulevasta päivästä. Hän tunsi olonsa erittäin inspiroituneeksi päästessään aloittamaan tänään uransa taidemaalarina.

Aamiaisen jälkeen hän meni parvekkeelle maalaamaan nopeasti yhden taulun, sillä vaikka hän oli koulussa ollut kuvaamataidossa paras luokaltaan, vaati hänen uusi pomonsa Annieta harjoittelemaan kovasti kotona taulujen maalausta, jotta hän voisi joskus saada ylennyksen.

Annien lähdettyä töihin, haastoi Camron Morganin pelaamaan kanssaan Bileräiske -peliä. Morgan yritti painella näppäimiä samallalailla kuin mies hänen vierellään, mutta se ei tuottanut tulosta.

"Mistä näppäimestä mun pitikään painaa?" Morgan tuskaili ja yritti vilkuilla Camronin käsissä olevaa ohjainta. Camron hymyili vain tyytyväisenä ja vei pelin aivan kymmenen-nolla.

"Hyvä peli, pelataan taas joku päivä!" mies nauroi pelin päätyttyä.

Hieman tuohtuneena häviöstä Morgan meni hakemaan kahvia. Minä vielä näytän! Nainen ajatteli kaataessaan kupin täyteen kuumaa. Mielessään hän teki päätöksen opetella salaa pelaamaan paremmin, että jonain päivänä hän vielä voittaisi Camronin mokomassa typerässä pelissä.

Iltapäivällä kotiuduttuaan Annie törmäsi rapussa naapureihinsa Mikoon ja Darlingiin. Hän tervehti molempia iloisesti ja jäi hetkeksi rupattelemaan naapuruston muutoksista. Molemmat naapureista vaikuttivat mukavilta ja sellaisilta, joiden kanssa varmasti voisi tutustua paremminkin.

Mikon ja Darlingin kadottua omaan asuntoonsa Annien naama venähti. Hänellä oli ollut aivan kamala päivä töissä. Hänestä tuntui, ettei hän osannutkaan mitään kuvataiteellisesti ja mistään ei tulisi mitään. Hän ei myöskään ollut tottunut tekemään töitä ylipäätänsä, ensimmäinen työpäivä oli muistuttanut, että hän ei tosiaan ollut enää isin pikku prinsessa vaan aikuinen, jolla oli vuokra maksettavana.

Camronkaan ei ollut hyvällä tuulella. Hän oli alkanut huomata itsessään todella mustasukkaisen luonteen ja pärhysi nyt Annielle ruokapöydän ääressä epävarmuuttaan. Annie ei edes tuntunut kuuntelevan häntä! Camron katseli hetken hiljaisuuden laskeuduttua tyttöystävänsä alaspäin vääntyneitä huulia ja päätti siltä erää antaa olla. Hän päätti vaihtaa kokonaan strategiaa.

"Näytätpä sä kulta kauniilta tänään", Camron sanoi ja vinkkasi silmää. Tämä sai kuin saikin hymyn irtoamaan Annien huulilta.

Illan laskeuduttua Annie päätti vielä maalata uudemman kerran. Hän oli saanut Camronin kanssa puhuttua häntä painaneesta työpäivästä ja mies oli valanut häneen uutta uskoa itseensä. Seuraavaksi hänellä olisikin parin päivän vapaat, jolloin hän voisi keskittyä pelkästään kehittämään itseään taiteilijana. Ja hänen oli muutenkin maalattava paljon erilaisia kuvia heidän tyhjyyttä ammottaville seinilleen!

Morgan tuli töistä kotiin aivan erilaisilla tunnelmilla kuin Annie. Hänet oli heti ensimmäisen päivän jälkeen ylennetty ja hän oli niin tyytyväinen itseensä. Sen lisäksi työpäivästä ei ollut puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita, joten hänen adrenaliininnälkäinen mielensä oli erittäin mielissään. Hän tunsi itsensä voittamattomaksi ja halusi pian edetä urallaan huipulle asti!

**

Ensimmäinen osa uunista ulkona! Mulla on aivan järjetön draivi tähän kirjoitusproggikseen, en oo pitkään aikaan ollu mistään kirjotusjutusta näin innoissani. Saa nähdä kuinka usein näitä osia alkaa tulemaan, näin alkuun ainakin varmasti todella tiuhaan tahtiin. Pyrin ainakin kerran viikossa päivittämään tätä tarinaa, mutta näin alkuun saattaa tulla paljon useamminkin.