sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

32. osa - Hyvästi jää


Ei aikaakaan kulunut, kun Bianca herätti Dominikin keskellä yötä valittaen kivusta. Dominik vaipui heti täyteen paniikkiin, eikä meinannut muistaa, miten piti toimia.
"Kairaalasassi mukaan! Eikun... Siaraalikassi! Sairaala! Sairaalakassi ja sairaalaan!" poika vinkui hermostuneena ja pomppi edestakaisin huoneessaan.


Bianca ei ollut vieläkään järin innostunut perheenlisäyksestä ja kivut tekivät asiasta vielä hankalamman. Hänen onnekseen hänet oli otettu täysin mukaan perheeseen ja hän tiesi, että apukäsiä vauvan kanssa olisi enemmän kuin tarpeeksi, ehkä hänen ei tarvitsisi juuri tyttöä hoitaa.


"Tyttö syntyy! Tyttö syntyy! Apua! Bianca-rakas, onko se ihan kamalaa? Eihän sua satu liikaa?" Dominik vaikeroi heidän päästyään sairaalaan, jossa heidät kirjattiin heti sisään ja kärrättiin synnytyssaliin. Bianca oli vaisu, pelokas monestakin eri syystä.


Parin tunnin päästä maailmaan kirjattiin uusi asukas, Zella Patricia Oliver. Tyttö ei itkenyt ollenkaan, mikä meinasi saada lääkärin ja Dominikin luulemaan, että jotain oli vialla. Bianca nosti tytön syliinsä ja piteli tätä hetken kyyneleet silmissä, ennen kuin antoi Zellan Domille pideltäväksi.

**


Zellalle oltiin laitettu kotona valmiiksi pinnasänky odottamaan kotiintuloa Dominikin huoneeseen. Bianca oli toivonut, että huoneen sisustusta olisi muutettu hänen muuttonsa myötä muutenkin, mutta kaikki rahat menivät säästöön omaa asuntoa varten. Dominik ja muu perhe olivat täysin vauvahuuruissa, mutta Bianca vaikutti masentuneelta palattuaan synnyttämästä.


Jada rakasti uutta pojantytärtään suunnattomasti. Hän mieluusti syötti ja vaihtoi tytön vaipan aina tarpeen tullen. Dominikin oli välillä käskettävä äitiään antamaan hieman tilaa, jotta hänkin saisi hoitaa omaa tytärtään. Jada nauroi vain ja tuli kymmenen minuutin päästä uudelleen katsomaan vauvaa.


Myös Beatrix oli tuotu tapaamaan viikonlopuksi pojanpojantytärtään. Nainen oli kovin mielissään, että oli saanut tavata lapsenlapsenlapsensa ja leperteli onnellisena tytölle. Hän tiesi, ettei hänen aikansa ollut kaukana, joten hänen oli otettava kaikki irti tästä pienestä hetkekstä isomummuna.


Siinä samassa Beatrix huomasi jalkojaan heikottavan ja päätä huimaavan. Hän laskeutui rauhallisesti lattialle...


...ja vajosi ikiuneen. Biancaa ja Zellaa asia ei hätkähdyttänyt, mutta koko muu perhe meni aivan suunniltaan surusta. Erityisesti Cedrikille tämä oli rankkaa ja Jada koitti tukea miestään mahdollisimman paljon.
"Eihän se takaisin äitiäsi tuo, mutta nyt meillä on Zella, joka tarvitsee meitä", nainen sanoi järkevästi ja halasi Cedrikiä lohduttavasti.

**


Hautajaisten jälkeen Cedrik itki vielä viimeisen kerran äitinsä kuoleman johdosta.
"Hyvästi, äiti, sä olit mitä upein ihminen ja selvisit niin monista vaikeuksista, että kuka tahansa ei siihen olisi pystynyt. Voi äiti, mä jään niin kaipaamaan sua."

**


Ainoa asia, mikä sai Biancan liikkeelle, oli hänen elämänsä talon ulkopuolella. Elizabeth oli kutsunut tytön romantiikkafestareille ja Bianca oli kuin uudesti syntynyt. Hän nauroi, hän oli eloisa ja normaali oma itsensä. Hän oli unohtanut tyttärensä.


"Hei, köriläs, mun nimi on Bianca ja sun vaatteet näyttäis hyvältä mun lattialla", tyttö flirttaili estottomasti miehelle, joka sattui istumaan hänen viereensä. Mies otti flirtin vastaan, vaikka kertoikin olevansa naimisissa. Bianca löi vain lisää vettä myllyyn eikä mennyt aikaakaan, kun kaksikon välillä oli selvästi latausta.


"Jos mä en asuis mun poikaystävän vanhemmilla, mä veisin sut heti kotiin ja repisin sut ulos noista vaatteista", Bianca sanoi ja siirtyi lähemmäs miestä, joka vastasi samalla mitalla takaisin.
"Voi helvetti, mun vaimokin on kotona, niin sinne ei voida mennä, mutta ehkä joku päivä, beibe."
"Ehdottomasti, milloin vaan."
"Voi luoja, sä olet rivo tyttö, etkös olekin?"
"Jos sä niin haluat."
"Mä todellakin haluan."

**


"Kuule, mä ymmärrän, että sulla on jokin synnytyksen jälkeinen masennus, mutta ei tässä helppoa ole muillakaan. Silti kaikki yrittää, ja yrittää paremmin kuin sä. Isä löysi meille asunnon ja meillä on muutto huomenna, sitten kukaan ei ole auttamassa enää Zellan kanssa. Sun täytyy tsempata", Dominik aloitti keskustelun kihlattunsa kanssa tämän palattua kotiin. Bianca meni hetkeksi hämilleen ja aukoi suutaan ilman mitään sanottavaa.

"Anteeksi, rakas, mä en... Mä en vaan jotenkin osaa tätä juttua. Mä en osaa olla tytön kanssa. Ehkä kaikki helpottaa, kun meillä on oma koti. Ja saanhan mä sitten ottaa sen koiran? Se on mun yks hartaimmista haaveista ja se voisi auttaa tän masennuksen kanssa", Bianca sanoi lopulta.
"Tietenkin, rakas, mä en ikinä kieltäis sulta mitään", Dominik lepersi ja veti tytön rakastavaan halaukseen.


"Ajattele, meillä on oma pieni perhe ja huomenna myös oma pieni koti kaupungissa", Dominik huokaisi Biancan kaulaa vasten.
"Uskomatonta", Bianca mumisi.
"Mä rakastan sua, muru."
"Mäkin rakastan sua."

**


Myöhemmin samana iltana Dominik rauhoitteli itkevää Zellaa. Hän leperteli ajatuksiaan tytölle, joka rauhoittui pikkuhiljaa kuunnellessaan isänsä ääntä.
"Kyllä kaikki vielä järjestyy, pikkutyyppi, mä lupaan sen sulle. Äitikin vielä joku päivä osaa olla sun kanssas ja meistä tulee kamalan onnellisia. Sulle laitetaan hieno oma huone meidän uuteen kotiin ja sä saat kasvaa kaupungin vilskeessä. Eikä Charlie asu kaukana siitä meidän uudestä kodista, sä tuut tykkäämään siitä tädistä! Vaikka se ei kyllä olisi imarreltu, jos kuulisi mun sanovan sitä tädiksi, mutta ethän sä kerro kellekään. Ja Dharmasta sä saat kaverin kun vähän kasvat, teillä ei ole kuin kolmisen vuotta ikäeroa. Kyllä kaikki järjesty..."

**

Pahoittelen pientä taukoa jälleen, mulla ei ole ollut aikaa kirjoittaa kun meidän eräs ystävä tuli väliaikaisesti asumaan meille. En ole saanut oikein aikaisiksi istua koneella ja kirjoittaa mitään. :/ Mutta kyllä se taas tästä, pitää yrittää aina kun vaan kerkeää niin kirjoittaa! Seuraavasta eteenpäin seurataan Dominikin eloa kaupungissa, kuinkahan tuo mahtaa lähteä sujumaan?

4 kommenttia:

  1. Dominikilla lienee kovat ajat edessään. Hän on elää täysin todellisuuden ulkopuolella ja on sokea avovaimonsa tilanteelle. Bianca ei selkeästi pidä lapsista ja muutto kaupunkiin, jossa ketään ei ole auttamassa lasten hoidossa, saanee tilanteen eskaloitumaan hyvin nopeasti. Ainakin näin kuvittelisin. Missä vaiheessa Dominik huomaa, että vaimolla on sutinaa oman suhteen ulkopuolella? Erittäin hyvä kysymys ja voi mikä draama jälleen tuloillaan! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dominikilla ei varmasti tule olemaan helppoa, sen voin luvata. :D Bianca vaikutti alkuun niin herttaiselta ja viattomalta, mutta totuus olikin sitten aivan eri. Tytön olisi varmaan kannattanut jättää lapsi hankkimatta... :/ Tosin Dominik ja hänen perheensä rakastaa Zellaa aivan suunnattomasti. :)

      Poista
  2. Viime osan aikoihin elättelin vielä vähän toiveita, että kyllä Bianca ehkä tottuu äitiyteensä viimeistään vauvan synnyttyä, mutta ei näköjään. Ihan oman lapsen huomiottajättäminenkin on jo ikävää, ja sitten vielä se, että hän pettää puolisoaan... Tai no, onko toisten kanssa flirttailu vielä pettämistä (minun mielestäni on, mutta kai se on ainakin osittain tulkintakysymys), mutta se on vain ajan kysymys milloin jotain konkreettista tapahtuu... Toki Bianca saattaa tosiaan kärsiä jostain synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, mutta ei sekään kaikkea oikeuta. Toivottavasti Dominikin silmät avautuvat tilanteelle mahdollisimman pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Flirttailu menee munkin mielestä pettämiseksi laskettavaksi. Bianca taitaa kärsiä jostain ihan muusta kuin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, lisää seuraavassa osassa! :D

      Kiitos kommentista!

      Poista